perjantai 9. syyskuuta 2016

Kirjoita tai kuole #8 - Kotimainen nuortenkirjallisuus on kuraa

Olen liittynyt siihen kerhoon, joka uhoaa pelastavansa suomalaisen kirjallisuuden - ja aivan erityisesti nuortenkirjallisuuden. Surkea markkinointi ja yleiset asenteet (joita minäkin nyt tässä postauksessa lietson) eivät sitä pelasta. Jonkun pitäisi sen sijaan kirjoittaa oikein hyvä kirja nuorille. Se ehkä saisi aikaan aallon, joka saisi kysynnän ja sitä myötä laadukkaamman tarjonnan lisääntymään.



Tiedän monia, jotka ovat joutuneet siirtymään aikuisten kirjallisuuteen perhedraamoineen ja uusperhekuvioineen jo 13-vuotiaina, koska nuortenkirjallisuus tai Young Adult ei ole ollut älyllisesti tarpeeksi haastavaa. Kuka kirjoittaa nuorille? Aikuinen. Yleisimmin aikuinen, joka kuvittelee huonon kirjoitustaitonsa ja yleissivistyksensä olevan riittävä nuortenkirjallisuuteen, sehän ei edes ole mitään oikeaa kirjallisuutta. Nuorelle on nimenomaan tarjottava enemmän kuin hän odottaa: oivalluksia, jotka eivät ole vielä tulleet hänen mieleensä, tietoa, jota hän ei ole ennen ymmärtänyt. Jos kirjailija itse ei tiedä oikein mistään mitään, kuinka hän voisi kertoa jotain tarpeellista nuorelle, joka imee uusia asioita kuin sieni? Tämän takia moni (kultivoitunut) nuori varmaankin lukee runoja.

Nuortenkirjallisuutta vaivaa myös tietynlainen klassikottomuus. Onhan toki aina Vihervaaran Anna ja muut vanhat tyttökirjat, mutta ei ole Anna Kareninan kaltaisia, nuorille suunnattuja suurteoksia. Vai onko sitten niin, että jos teos on tarpeeksi suuri ja hieno, se on automaattisesti aikuisten osastolla?

Kirjojen hahmot ovat kuin muotista valettuja stereotypioita. Kuinka kliseinen päähenkilö täydellisyyksineen tai vaihtoehtoisesti täysin selkärangaton tyyppi voisi olla kenenkään mielestä kiinnostava? Opportunistit, superihmiset ja pohjamudissa rypevät surkimukset saisi hävittää nuortenkirjallisuudesta kokonaan. Tilalle voisi kirjoittaa inhimillisiä, moniulotteisia hahmoja - siis sellaisia, joita lukijakuntakin todennäköisesti on.

Kun katsoo nykyistä kotimaisen nuortenkirjallisuuden tilaa, olisi ehkä parempi, että kustantamot julkaisisivat vain laadukasta YA-käännöskirjallisuutta. Ei ihme, etteivät nuoret lue kirjoja - kuka nyt haluaisi huonoa kirjallisuutta lukea? Sen sijaan elokuvamaailma ja peliteollisuus ovat ottaneet nuoret kuluttajat lemmikeikseen ja tuottavat heille laadukasta sisältöä pilvin pimein. Elokuvateollisuuden tilasta Suomessa en edes viitsi valittaa - SES on pelkkää tekohengitystä kuolevalle taidemuodolle.

Ehkä täällä ei ole vain tarpeeksi lahjakkaita kirjoittajia. Ehkä kustantamojen yleinen velttous nuortenkirjallisuuden suhteen aiheuttaa sen, ettei kirjoja liioin lueta. Pienellä kielialueella menestyminen ylipäänsä on lähes mahdotonta - tosin Salla Simukka teki sen. Punainen, valkoinen, musta. Yksinkertaista kuin mikä. Hän on menestynyt hyvin. Vaikken liioin Lumikki-trilogiaa fanitakaan, on nostettava hattua - Elina Ahlbackille, joka on saanut myytyä noinkin keskinkertaisen kirjasarjan yli 50 maahan.

Miksi parjaan vain kotimaisia nuortenkirjailijoita? Hehän tekevät kaikkensa kirjoittaakseen nuorille parasta mahdollista kirjallisuutta. Ja onhan ulkomaisissakin vaikka mitä kuraa, kuten vasta ilmestynyt Kiera Cassin Valinta, joka on dystopiaromantiikkaoksennusta parhaimmillaan. Me Suomessa emme voi vaikuttaa siihen, mitä ulkomailla kirjoitetaan ja julkaistaan. Voimme vaikuttaa vain siihen, että a) täällä julkaistaan vain ja ainoastaan parhaat ulkomaalaiset teokset ja b) nuortenkirjallisuuden laadusta ja markkinoinnista ei tingitä.

Asiaa auttaisi, jos nuortenkirjallisuutta ja YA:ta alettaisiin ylipäänsä kohdella omana itsenäisenä kirjallisuudenlajinaan sen sijaan, että sitä pidettäisiin vain siirtymävaiheena "parempaan" kirjallisuuteen.

Kirjailijat, syyttävä sormeni osoittaa myös teihin. Vähemmän kliseitä ja velttoa tekstiä, enemmän tuoreita näkökulmia ja aivan yhtä hyvää tekstiä kuin käyttäisitte aikuisille suunnatussa kirjassa.

12 kommenttia :

  1. Tämäpä oli piristävän reipas kirjoitus. Tosin itse asiaan en voi ottaa kantaa, kun en tunne niin hyvin suomalaista nuortenkirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse sitä jo muutaman vuoden seuranneena päädyin kirjoittamaan tämän postauksen.

      Poista
  2. Tämä summaa ajatukseni täydellisesti, etenkin kaksi viimeistä kappaletta voisivat olla omalta näppikseltäni. Osa nuorista rakastaa kliseitä ja ahmii nuortenkirjoja siksi, että tietää saavansa sen taatun paketin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki nuoret haluaisivat lukea (pelkästään) niitä. Toisaalta taas hienostuneempi kirjallisuus ei välttämättä vielä iske - itse ainakin olin aikoinani tässä limbossa, josta päädyin etsiytymään viihteellisten historiallisten romaanien pariin (minkä jäljiltä siivoan kirjahyllyäni edelleen).

    Kotimaista nuortenkirjallisuutta en tosin syyttäisi Hollywoodista, ainakaan omien kokemusteni perusteella (tosin aikaa on jo vierähtänyt ja niin päin pois). Suomalainen nuortenkirjallisuus oli tuolloin minusta yksinomaan ankeaa, liian kokeellista. Minulla oli tapana vitsailla, että kaikissa kotimaisissa nuorten(fantasia)kirjoissa on täsmälleen sama kaava: päähenkilö asuu jossakin kalevalaisessa ympäristössä ja on nimetty jonkin eläimen mukaan. Seuraavaksi mukaan astuu salaperäinen vanhus, joka höpisee salaperäisiä, yleensä muinaisuskon termein. Päähenkilö haahuilee eri paikoissa ilman minkäänlaista persoonallisuutta. Salaperäisiä asioita tapahtuu, niille ei koskaan saada selitystä. Kirja päättyy. Ehkäpä tästä on edetty johonkin suuntaan, mutta ei ehkä parempaan.

    Oma havaintoni on, että kaikki vähänkin kunnianhimoinen piilotetaan aikuisten puolelle. Hyvänen aika, jopa Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille oli nuortenkirjaosaston sijaan työnnetty aikuisten puolelle, vaikka se on mitä geneerisintä Hollywood-höttöä kaavamaisine hahmoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä, olen itsekin huomannut sen, että vähänkin kunnianhimoisia romaaneja ei varmasti laiteta lasten tai nuorten puolelle, vaikka sinänsä ne lastenkirjoja olisivatkin. Esimerkistä käy juuri tuo mainitsemasi Peregrine, mutta myös esimerkikisi Flavia de Luce -sarjakin sopisi lapsille ja nuorille ihan hyvin nuoren päähenkilön ansiosta.

      Hyvin kuvasit suomalaista fantasiaa. Ehkä Hollywood on jätetty vähemmälle meidän realistispainotteisessa nuortenkirjallisuudessamme, ja aikuisten kirjoissa jylläävä ankeus tunkeutuu jopa lastenkirjoihin. Suomi tarvitsisi oman John Greeninsä. (Enkä nyt ota kantaa kirjailijan tuotantoon yleisesti, vaan siihen, kuinka hän on onnistunut tuomaan runoutta ja viisautta nuorille sellaisessa muodossa, että kuka vain ymmärtää ja kaikilla merkitystasoilla viihtyy.

      Poista
    2. "Aikuisten kirjoissa jylläävä ankeus tunkeutuu jopa lastenkirjoihin" - niin totta. En tiedä sitten että onko se väitetty synkkä kansanluonne todella niin konkreettinen asia, ettei lapsillekaan kannata muusta kirjoittaa. Tai ehkä se on sitä niiden vaikeampien asioiden käsittelyä, tiedä sitten. Mutta jos olisi vaikka joku keskitie olemassa synkistelyn ja tyhjäpäisyyden välillä...? Green ei ole tuttu, mutta kuvauksesi perusteella suomalainen nuortenkirjallisuus siitä tuskin ainakaan kärsisi.

      Poista
    3. Greenkö ei ole tuttu? Herranjestas! Mutta ehkä tosiaan olet hieman erilaisen (aikuisemman, krhm) kirjallisuuden ystävä.

      Juuri luin sen Puluboi-kirjailijan haastattelua, ja hän sanoi, että tuntui jotenkin välttämättömältä ujuttaa tarinaan mukaan niitä "vastoinkäymisiä" eli suoranaista ankeutta! (Argh.)

      Poista
    4. En vaivaudu edes teeskentelemään, ettenkö olisi tippunut nuortenkirjojen kelkasta jo vuosia sitten. YA-kategoriaan taidan vielä kuulua, mutta sekin genre on jäänyt - hieman harmillisenkin - vähälle. Grossmanin The Magiciansin luin joku vuosi sitten ja pidin, Morgersternin Yösirkus taas ei vakuuttanut.

      Ei liene paljon mitään kiusaannuttavampaa ja puuduttavampaa luettavaa kuin angsti angstin vuoksi. (Sen oivaltaa jo vilkaisemalla omia wannabe-yritelmiä teinivuosilta.)

      Poista
    5. Minäkään en pitänyt Yösirkuksesta! Ja kaikki hehkuttavat sitä mahtavaksi kirjaksi. (Not.)

      Angstia angstin vuoksi on kauheaa luettavaa. Sellainen syvädepressio-oksennus pitäisi jättää suosiolla pöytälaatikkoon.

      Poista
  3. Luin tekstisi heti julkaisun jälkeen, mutta ehdin kommentoimaan vasta nyt. Nuortenkirjallisuuteen liittyville asenteille pitäisi todella tehdä jotain! Suhtaudun ylipäätään epäillen nuortenkirjallisuus/aikuistenkirjallisuusjakoon, mutta silläkin on puolensa. Samat aiheet eivät kiinnosta eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vanhemmille (aikuisille) lukijoille suunnattu kirjallisuus olisi tai sen pitäisi olla vakavampaa tai etenkään vakavammin otettavaa kirjallisuutta. Nuortenkirjallisuutta ei pitäisi pitää huonompana. Yhdyn toiseen kappaleeseesi: nuoret ovat kriittisiä lukijoita, jotka haluavat laadukasta kirjallisuutta. Sen puutteessa ihmetellään, miksi he eivät lue. Ristiriitaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sillä on puolensa - mutta jotkut kirjat vain ovat sellaisia, ettei niistä voi oikeasti edes sanoa, kumpaa ne edustavat. Välillä tuntuu, että nuoret vaativat lukijoina jopa enemmän kuin aikuiset.

      Poista
  4. Tämä oli hyvä blogiteksti! Samaa mieltä täälläkin. Olen jonkin verran lukenut nuortenkirjallisuutta ja en ole kyllä vielä löytänyt mitään sellaista, joka olisi oikeasti kolahtanut. Iso ongelma on mielestäni liiallinen amerikkalaisuus. Kun suurin osa nuortenkirjallisuudesta on käännöskirjallisuutta, niin totta kai vaikutteet otetaan sieltä mistä pystytään. Miten hyvin ne sopivat suomalaiseen kulttuuriin on toinen asia.

    Kerran kun tarjosin nuortenfantasiaromaanikäsikirjoitusta kustantamolle, sieltä sanottiin minulle ihan suoraan, että hyvä kässäri, mutta voisitko kirjoittaa jotakin aikuisille suunnattua, kun sinulla selvästi noita lahjoja on. Nuortenkirjallisuus ei vain kelpaa julkaistavaksi. Ei siis ihme, jos laatu kärsii ja pinnalle pääsee vain iänikuiset Twilight-kopiot ynnä muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Liiallinen amerikkalaisuus toki tulee ensin kirjallisuuteen ja sitten opittujen kulttuuripiirteiden kautta muuhunkin kulttuuriin. Mutta maahis-hiisi-näkki-nuortenkirjallisuudestakaan en liiemmin pidä edes ajatuksena. Ja päähenkilö on sitten joku Varpu-Luoto, niin kuin Lukijatar sanoi :D

      Yh, aivan kuin nuorilla ei olisi oikeutta nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tökeröä.

      Poista

Kommentti piristää aina! :)