keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Theo Lawrence - Salatun voiman kaupunki

Theo Lawrencen fantasiaa ja science fictionia yhdistelevä nuortenkirja Salatun voiman kaupunki visioi melkoisen hurjalta tuntuvaa maailmaa - vain pilvenpiirtäjien katot ovat ainoita kelvollisia asuinpaikkoja, ja systeemiä pyörittää maagikoista imetty elinvoima. Tämä hieno kulissi ei silti pelasta itse tarinaa, joka on mitäänsanomattoman lattea. Jo dialogi kompastuu omiin jalkoihinsa, juonenkulusta puhumattakaan.

16-vuotias Aria Rose herää huomaten, että jokin osa hänen muististaan on poissa - häntä ollaan naittamassa isänsä poliittisen kilpailijan pojalle, Thomasille. Thomas on alusta alkaen hyvin epämiellyttävä tyyppi, mutta hyvikseksi tarkoitettu Hunter on vielä pahempi. Arialla olisi siis muka ollut salasuhde Thomasin kanssa, mutta jo tämä asetelma saa niskavillani pystyyn. Nykypäivänäkö muka? Tulevaisuudessa, tarkoitan. Välillä melkein unohdin, että kyseessä on scifi-kirja, sillä se on kuin jonkin sortin futuristinen Luukaupunki. Tosin varjometsästäjien virkaa toimittavat mystikot, taikavoimia omaavat yhteiskunnan viholliset, joiden historiaa ei missään vaiheessa selitetty kunnolla. Mitenkäs Maapallolle on putkahtanut tällaisia salaperäisiä voimia? Vuosi  x on joko todella kaukana tulevaisuudessa tai sitten herra Lawrence on unohtanut pohjustaa tarinansa kunnolla. Epäilen jälkimmäistä.

Henkilöhahmot ovat aivan oma lukunsa. Aria on lapsellinen ja helposti riepoteltavissa, Hunter on lipevä liero ja Thomas kummallinen tuuliviiri, jolla ei vaikuta olevan mielipidettä mihinkään asiaan mutta silti valmius toimia milloin vain - kumman puolen hyväksi tahansa. Muut taas ovat joko paperinohuita täytehahmoja tai impulsiivisia takinkääntäjiä, jotka käytöksellään vielä lisäävät kirjan pinnallisuutta ja tyhjäpäistä vaikutelmaa.

Kuten eräs ystäväni tokaisi, "niin blondi kirja". Tuossa kiteytyy erinomaisesti kaikki se, mikä tämän kirjan lukemista harkitsevan tarvitsee tietää. Jos ilmastonmuutoksen myötä muuttunutta kaupunkimaisemaa kaipaat, lue mieluummin kotimainen Kodittomien kaupunki. Tämä ei ihan onnistunut ylevissä pyrkimyksissään.

Osallistun tällä kirjalla Le masque Rougen Kirjabingoon. Tekniikan ihmelapsi ei ole edelleenkään saanut vehkeitään kuntoon, joten vain ilmoitan ne postauksissa näin aluksi, ja sitten, päästessäni jonkun ystävällisen tekniikkavelhon luo, alan rastia noita ruutuja.

6 kommenttia :

  1. Minä vain tallensin kirjabingoruudukon koneelle ja olen sitten Paintin avulla muokannut ruudukkoa yliviivaamalla ruutuja. Ehkäpä jotkut käyttävät jotakin hienompaa menetelmää (tai osaavat käyttää Paintia paremmin), sillä minun tekniikkani ei ole kaikkein tyylikkäin, mutta toimii se ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paint olisi kyllä hyödykäs, mutta kun tässä Macissa ei sellaista ole :/ Ehkä voisin jossain kirjaston koneella voisikin :) Mutta merci beaucoup, sekä vinkistä että kommentista! :)

      Poista
  2. Heh, nauroin ääneen :D minä en nyttemmin oikein tiedä, miksi syksyllä pidin tästä kirjasta yllättävän paljon ja katsoin sormien läpi kaikkea tuota huttua, mitä tästä kyllä reilusti löytyi. Olinpas ihmeen suopea, vaikka yleensä minulta ei armoa liienmin heru kaikelle tuolle typeryydelle... (ehkä se blondius tosiaan vaikutti... :D) minusta edes aria ei ollut hahmona kamalimmasta päästä vaan osasi aina silloin tällöin toimia oikein. Minulla on jatko-osa itsellä ja ajattelin sen piakkoin lukea, jotta pääsisin näkemään, onko arvostelukykyni huonontunut vai mikä on homman nimi. Nyt tuota tekstiäsi lukiessani en voi muuta kuin nyökkäillä :D

    Minä käsittelen tuon bingokuvan joka rastin kohdalla aina uudelleen kuvankäsittelyohjelmalla ja lataan sen aina entisen tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho :D Aika kiva, itselleni ei vielä ennakkokappaleita tarjota ;)

      Mutta joo, eihän Aria aivan kamala ole. Vähän typerä, mutta kai sen ymmärtää. Ja tämähän taisi olla Lawrencen esikoiskirja.

      Poista

Kommentti piristää aina! :)