Olen yhä täällä! Paluutani innoitti erään kirjablogin kommenttikentässä käyty keskustelu lopettaneista kirjabloggaajista. Tajusin, etten halua olla yksi heistä.
Edellisestä postauksestani on kulunut reilusti yli vuosi, ja siitä, kun viimeksi olisin todella nauttinut bloggaamisesta, on kulunut vielä kauemmin. Toisinaan jotain kirjaa lukiessani olisin halunnut sanoa siitä jotain muille, jakaa ajatuksiani, mutta pelkäsin, etten osaa muotoilla niitä oikein ja riittävän kiinnostavasti.
En ole voinut kovin hyvin viime vuosina, ja minusta on tullut kyyninen, ahdistunut, saamaton ja kovin vaativa itseäni kohtaan. Nämä eivät varsinaisesti ole ihanteellisia ominaisuuksia, jos haluaa harrastaa jotain, jossa ei ole valmiiksi täydellinen - kuten nyt vaikka kirjablogin kirjoittamista. Jossain vaiheessa olen alkanut ajatella, että vain täydelliset ja valmiit tekstit ansaitsevat tulla julkaistuksi, ja bloggaamisesta on tullut vain yksi taakka lisää projektiin, jossa koetan saada elämäni näyttämään siltä, että kaikki ei missään nimessä ole romahtamassa.
Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, olin vasta täyttänyt 14. Olen muuttunut todella paljon, ja vanhat postaukset saavat minut lähinnä kiemurtelemaan häpeästä. Toisaalta niiden piilottaminen tuntuisi pelkuruudelta; enhän kirjoita mitään tärkeää ja virallista sanomalehtipalstaa vaan pidän kirjaa lukemistani teoksista ja niiden herättämistä ajatuksista. Haluankin jatkaa tätä blogia omilla ehdoillani, ilman suorituspaineita.
En lupaa kirjoittaa tiheästi. Mutta lupaan kirjoittaa - ja kenties myös julkaista toisinaan jotain.
♥
Maria
Antikvaarinen kirjakärry Budapestissa kesällä 2018.
