perjantai 27. helmikuuta 2015

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Kiitos arvostelukappaleesta!


Pieni ajatusleikki tähän alkuun. Kuvitelkaa, että olette lukeneet jotain kirjaa (tai kirjasarjaa), nauttineet siitä. Olette suorastaan ahmineet sitä ja tahmanneet kätenne kirjalliseen hilloon.

Mutta. Sitten.

Tulee vastaan viimeinen sivu. Ja vaikka siihen on kuinka yrittänyt valmistautua, se tulee silti. Väistämättä. (Tähän väliin joku nihilistinen, kyyninen ja elämäänsä kyllästynyt ******* voisi huomauttaa, että kaikki kiva loppuu aikanaan ja se pitää vain hyväksyä.) Pieni mutka matkassa: en halua. Haluan lukea Varjojen kaupunkeja ikuisesti ja nauraa, itkeä ja pyöritellä silmiäni Claryn ja Jacen vuoksi. Haluan!

Jos jossain todella on taivas täynnä jumalia, uskon, että kirjallisuudella on oma suojelijansa. Ja että tämä kyseinen jumala on antanut maailmalle Claren kaltaisen kyvykkään taiteilijan. Toinen vaihtoehto on toki se, että Clare on itseoppinut, luontaisesti lahjakas ja motivoitunut. No niin. Voimme siis unohtaa jumalat.

Nuorena ihmisenä minun on toki ymmärrettävä, että vanhempi väestö (lue: nihilistiset, kyyniset, elämäänsä kyllästyneet ja niin edelleen) ei ehkä pidä koko sarjaa minkään arvoisena, mutta tällaiselle kokemattomalle untuvikolle se tarjoaa hienoja, yllättäviä kokemuksia. Minulle Varjojen kaupungit -sarja on innoittaja ja inspiroija. Se myös ruokkii romantikon mieltäni. Rakastan fantasiaa, hyvän ja pahan vastakkainasetteluja ja hykerryttäviä rakkaussuhteita, ja Taivaallisen tulen kaupunki tarjoaa noita kaikkia!

Voitte siis varmasti kuvitella pettymystäni, kun tajusin, että se on ohi. Ihan todella, todella ohi. Pitänee ottaa uusintakierros. Toinen lukukerta tuskin voi olla koskaan niin vaikuttava kuin ensimmäinen, mutta pitää toivoa parasta.

Koko kirjasarjasta sanon sen verran, että Clare kasvattaa hienosti jännitettä tarinan edetessä. Varjojen kaupungit on kuin matka taivaasta helvettiin ja takaisin, täynnä seikkailua ja suuria tunteita. Kirjan maailma on upea: kirjailija on näennäisestä moderniudesta huolimatta onnistunut tuomaan tarinaan häivähdyksiä goottilaisuudesta ja mytologioista. Eivätpä salatieteetkään kauaksi jää.

Taivaallisen tulen kaupunki on loppuhuipennuksena ainutlaatuinen. Loppu on eeppisyydessään tunteita kuohuttava, eli kyyneleiltäkään ei vältytä. Clare ei onneksi missään vaiheessa vajoa synkistelyyn, vaan varjometsästäjät pitävät pään aina pystyssä ja kulkevat uusia haasteita kohti. Toisaalta kirjailija ei myöskään alentunut tyypilliseen nuortenkirjavirheeseen, eli vaarallisen ja vaikutusvaltaisen hahmon (Jacen!) muuttamiseen nössöksi herkistelijäksi.

Lukekaa, lukekaa, lukekaa! Parempaa kirjaa ei voi toivoa. (Tuulen nimeä ei lasketa.)

8 kommenttia :

  1. Kuule ihan samat tunnelmat oli minulla, kun tämän joulun jälkeen luin. Meinasi tulla itku kun viimeisimmöt sivut oli käsillä ja hätä hätää yritin lukea niin hitaasti kuin pystyin. Kuitenkin lopulta jouduin kääntämään vikan sivun. AIVAN.TÄYDELLINEN.KIRJA. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tuskaa kun tajuaa että epilogista on sivu jäljellä! Ja siis luin tätä koulun käytävällä :D on kyllä ihme kirja, jos saa mut itkemään julkisesti.

      Poista
  2. Allekirjoitan tämän täysin. Mahtava päätösosa (ja Tuulen nimi tosiaankin on vieläkin mielettömämpi kirja.) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, samanmielipiteinen! :D Tuulen nimi odottaa hyllyssä uusintalukua. Varmaan pitää jossain vaiheessa lukea se (taas). Ja Varjojen kaupungin alusta. ;)

      Poista
  3. Aivan mahtavasti mun tunteita tän kirjan lukemisen jälkeen kuvaava arvostelu! Koko sarja oli mielestäni tosi hyvä, joskin pieniä ärsyttäviä epäkohtia onnistuin aina välillä kirjojen seasta poimimaan. Palataan kuitenkin tähän viimeiseen osaan: lopussa huomasin itkeväni kaikkien kohtaloita. En haluaisi jättää varjometsästäjien maailmaa, mutta onneksi Cassandra Clarelta on luvassa ainakin kaksi uutta kirjasarjaa heihin liittyen. Mutta jos Clare julkaisee USA:ssa kirjan 2016, mihin asti suomennos lykkäytyy? Sitä odotellessa, saisko sulta jotain kirjasuositusta?
    Bella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siellä jotain, mutta pääosin kirja oli ihan tajuttoman hyvä :D en tiedä yhtään! Jos kirjat suomennetaan (tämäkään ei ole mitenkään varmaa, mutta melko todennäköistä ottaen huomioon kaiken Claren ympärillä pyörivän hypetyksen), niin... yleensä suomennokset ilmestyvät ~vuoden sisällä alkuteoksesta. Sitä pikemmin, mitä suositumpi.

      Tsekkaa "L. M. Montgomery - Sara ja kultainen tie" -kirjoitus. Kommentoin jo siellä sulle pari päivää sitten pidemmästi mitä kannattaa lukea :)

      Poista
  4. Olen kyllä aivan uskomattoman myöhässä kommentoimassa tätä, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

    Pystyn samaistumaan ajatuksiisi tästä kirjasta. Koko Varjojen kaupungit -sarja oli aivan uskomattoman hyvä lukukokemus, ja nyt, pidettyäni pitkän tauon kyseisestä sarjasta, voisin lukea jokaisen osan taas uudelleen. Clare on ehdottomasti yksi lahjakkaimmista kirjailijoista, mitä viimevuosina on noussut pinnalle, ja ihan syystäkin. Näiden kirjojen (ja varsinkin tämän viimeisen osan) parissa sai sekä itkeä että nauraa, ja se on pelkästään hyvä merkki.

    Yleensä hyvien kirjasarjojen viimeiset osat tuppaavat olemaan jotenkin hyvin latteita (tai sitten ongelmana olen vain minä, jaa-a), mutta tämä oli mielenkiintoinen kannesta kanteen. Muistan lukeneeni tämän 24 tunnin sisässä - aloitin edellisenä iltana, ja luin koko seuraavan päivän, kun en vaan malttanut päästää tätä käsistäni.

    Clare on myös hyvä kehittelemään samaistuttavia ja aidon oloisia henkilöhahmoja. Oma suosikkini oli aivan ensiesiintymisestään asti Sebastian, jonka kohtalo itkettää minua vielä tänäkin päivänä. Toisaalta se oli hyvin arvattavissa, mutta kaikesta huolimatta... :( Propsit kuitenkin Clarelle, joka kirjoitti hyvin kauniisti kyseisen hahmon kuoleman.

    PS. Sait juuri uuden lukijan! Yleensä en vaivaudu lukemaan kirjablogeja, mutta tykkään ihan huikeasti tavastasi kirjoittaa, joten pakkohan sitä oli ryhtyä lukemaan. Kulutankin tässä loppuillan lukiessani tätä. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentistasi, Sade! <3

      Clare ja Holly "Spiderwick" Black ovat muuten kirjoittaneet yhdessä uuden Magisterium-sarjan, jonka eka osa on jo suomennettu! Ajattelin lukea, kunhan vain ehdin :D Voin sitten kirjoittaa arvion, jos on lukemisen arvoinen ;)

      Poista

Kommentti piristää aina! :)