maanantai 23. joulukuuta 2013

Lemony Snicket - Surkeiden Sattumusten Sarja

"Voitte kuulla sen heti, Baudelairet. Nämä ovat tummia päiviä, tummia kuin variksen lento pikimustalla yötaivaalla. Tehtävämme saattavat olla jaloja, mutta me emme onnistu. Ounastelen, että ennen kuin torstai koittaa, näen teidän merkkinne ja tiedän, että kaikki toiveemme ovat haihtuneet savuna ilmaan."  (Näin sanoi Kit Snicket kirjassa Ratkaisun rajoilla, sivulla 54.)

Olen vihdoin saanut Surkeiden Sattumusten Sarjan lukemisen ansiokkaasti päätökseen. Päätin arvostella kaikki kirjat kerralla, sillä blogia aloittaessani olin lukenut jo melkein kaikki osat. Näin tästä kirjasarjasta saa toivottavasti laajemman kuvan.

Sarjassa on 13 osaa, jossa jokaisessa on 13 lukua. Tuota numeroa pidetään usein epäonnisena, ja sarja onkin yhtä epäonnea ja kärsimystä alusta loppuun. Kirjojen päähenkilöitä ovat Violet, Klaus ja Sunny Baudelaire, orvot joita heitellään huoltajalta toiselle. Huoltajista ensimmäinen on kammottava kreivi Olaf, jolla on yksi ja yhteneväinen kulmakarvoitus sekä ahnaasti kiiluvat silmät (sekä erittäin karmiva tuhopolttoharrastus). Tämä mies on suoranainen hirviö, eikä kirjailija esittele hänessä pientäkään hyvyyden pilkahdusta. Kreivi Olafin pääasiallinen tavoite on saada Baudelairen orpojen omaisuus hyppysiinsä, hinnalla millä hyvänsä. Ensimmäisessä kirjassa hän yrittää sitä avioliiton kautta - hän yrittää naida neljätoistavuotiaan Violetin. Tämä kohta herätti minussa uskomatonta kuvotusta, sillä Olaf on keski-ikäinen (tai jopa sitä vanhempi) ja Violet taas ihan lapsi.

Siinä missä Olaf on läpeensä paha, Baudelairen orvot ovat kuin pikku enkeleitä. Ainakin alussa. Kirjasarjan edetessä ja asioiden mennessä yhä pahempaan suuntaan orvot joutuvat kuitenkin tekemään yhä vaikeampia valintoja ja myöntämään, etteivät heidän vanhempansa olekaan olleet niin hyviä ihmisiä kuin he ovat luulleet. Tässä päästäänkin kirjojen parhaaseen antiin, eli kasvutarinaan. Jokainen Baudelairen lapsista joutuu käymään läpi rankkoja asioita - rankimpana luultavasti omien vanhempiensa kuoleman.

Snicketiä on kritisoitu hieman erikoisesta kerrontatyylistä, eli sanojen selittelemisestä ja Sunnyn äännähdyksien tulkkaamisesta. Nämä yksityiskohdat kuitenkin tuovat tarinaan huumoria (jota näin synkässä tarinassa todellakin tarvitaan). Snicketin tyyli kirjoittaa on mielestäni todella kiehtova - vaikka hän onkin Baudelairen orpojen tarinassa ulkopuolinen tarkkailija, hän puhuttelee silti lukijaa rohkeasti suoraan ja ujuttaa jopa itsensä tarinaan, tosin valenimellä.

Sitten se tarinan mysteeri, joka jaksaa kiehtoa vielä kirjan loputtuakin: alkukirjaimet V.P.K. ja salaperäinen silmäsymboli, johon Baudelairet törmäävät kaikkialla, minne ikinä menevätkin. Suomentajalla on varmaan ollut aikamoinen homma keksiä kaikkiin alkukirjaimiin jokin sopiva sana. Esimerkkinä Variksenpalvojien kylä. Mikä lie sekin olisi englanniksi? Mietityttikin, olivatko kirjaimet englanniksi erit.

Minulle oli epäselvää, mille aikakaudelle tapahtumat sijoittuvat. Olisiko 1920-luku? Kirjoissa mainitaan sähkeet ja kuvituksessa vilahtava auto on aika vanhahtava, eikä minkäänlaista nykyteknologiaa ole.

Kolmesta ensimmäisestä kirjasta on tehty elokuva, jonka olen katsonut. Sen nimi on ytimekäästi Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja. Ikävä kyllä kolme ensimmäistä kirjaa ovat juuri ne "irrallisimmat", eli niissä V.P.K.:n arvoitus on vielä kaukana edessäpäin. Oikeastaan vasta Omituisesta Opinahjosta alkaa jatkuva sarja, kun taas edelliset opukset ovat olleet toistensa itsenäisiä jatko-osia. Joten ytimekkäästi kiteytettynä: Kirjat ovat elokuvaa parempia. Tosin elokuvassa on upeasti visualisoitu kaikki pienimmätkin yksityiskohdat, ja epäilen jopa, että Snicket itse olisi ollut mukana tekemässä sitä. Tästähän ei siis ole mitään varmaa tietoa.


Surkeiden Sattumusten Sarja kokonaisuudessaan:

Ankea alku
Käärmekammio
Avara akkuna
Saiturin saha
Omituinen opinahjo
Haamuhissi
Kelvoton kylä
Painajaisten parantola
Tihutöiden tivoli
Luikurin liuku
Synkkä Syöveri
Ratkaisun rajoilla
Loppu


Painajaisten parantolan kansi.

Tuomioksi todettakoon, että paras kirjasarja, jonka olen koskaan lukenut. Aion ehdottomasti hankkia omaan kokoelmaani.

Kirjasarjaan on tehty paljon ekstramateriaalia, tosin englanniksi. Wikipediastakin löytyy joidenkin avoimiksi jääneiden asioiden selityksiä. Kannattaa käydä katsomassa myös Lemony Snicketin kotisivuja.

6 kommenttia :

  1. Koska hiihtoloma, päädyin selailemaan blogiasi sieltä täältä... Ja arvaa mitä? Tästä lähin sun suosittelemat kirjat nousevat lukulistan etusijoille. Olen tottunut olemaan suunnilleen samaa mut kuitenkin eriä mieltä valtaväestön kanssa, mutta nyt... Ihan kuin omia (kuvitteellisia kirja)postauksia lukisi. Outolintu on ihana, Merkitty ei todellakaan, Anne Frank... Ja minä todella, todella, todella jumaloin Lemony Snickettiä.

    Kummallista, miten samanlainen kirjamaku voikaan olla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä :D Ja on tosi imartelevaa kuulla, että joku luottaa muhun noin paljon että uskaltaa lukea mun suosittelemia kirjoja :D

      Poista
  2. Oletko lukenut sarjaa myös englanniksi? Samaa mieltä; ihan paras sarja! Mikä osa mielestäsi oli paras? Oliko suosikkihenkilöä? Kreivi Olafin henkilöhahmoon tulee uusia sävyjä varsinkin viimeisessä kirjassa. Oletko tutustunut All the Wrong Questions-sarjaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut, omistan muistaakseni kolmosen ja kasin englanniksi sekä Luikurin liu'un englanninkielisenä äänikirjana. Tykkäsin Isadorasta ja Duncanista, Violet nyt on aivan mahtava samaistumisen kohde muutenkin ja kreivi Olaf hirveä ja ihana yhtä aikaa.

      ATW1:n olen lukenut. Sain kirjat lainaan ystävältä ja olen lukenut niitä aika hitaaseen tahtiin... :D

      Poista
  3. Variksenpalvojien kylä on muuten englanniksi The Village of the Fowl Devoutees ja itse kirjaimet ovat V.F.D. (=Voluntary Fire Department). Olen itse ymmärtänyt, että englanniksi kirjassa moni henkilö on nimeltään hieman eri kuin suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos avartavasta kommentista! Jep, tuo VFD:n (eli suomeksi VPK:n) esiintyminen kaikkialla sai kyllä epäilemään vaikka ja mitä. Vapaapalokunta kai on tarkoitus esittää vähän kuin vapaamuurareina :D

      Todennäköisesti on. Ainakin Esme Kurjimo on englanniksi Esme Squalor (mistähän lie juontuu tuokin nimi?).

      Poista

Kommentti piristää aina! :)