Poliisikoira Rex / Kommissar Rex
On yhtä kuin lapsuus. Ensin katselin tätä isoisäni kanssa ja sitten siskoni kanssa - Moser oli muka niiin ihana ja itse koira neuvokas ja suloinen!
(Vasemmalta oikealle: Rex, Moser.)
True Blood
Ei hävetä myöntää, että pidän sarjasta erityisesti juurikin erään pääosanäyttelijän takia. Alexander Skarsgård näyttelee myös uudessa Tarzan-elokuvassa, jonka ehdin jo käydä katsomassa - hieno filmihän se on.
Näyttelijöiden kemia on upeaa ja työn laatu on huoliteltua: kaikki tekniset jutut ovat kunnossa. Missään sarjassa en ole varmaankaan nähnyt niin taidokasta kameratyöskentelyä.
Maailma vailla loppua / World Without End
MVL esitteli minulle historiallisten sarjojen upean maailman. Taivaan pilarit -sarjan jatko-osa on erään arvostelun mukaan "köyhän miehen Game of Thrones" - minulle se on huikea sukellus keskiaikaiseen maailmankuvaan romantiikan ja jännityksen siivittämänä.
Tessin tarina / Tess of the d'Urbervilles
BBC:n filmatisointi Thomas Hardyn klassikkoteoksesta on kaunis ja tunnelmallinen tarina, jossa näyttelee moni Britannian huippunimistä.
Game of Thrones
Fantasiakin voi olla väkivaltaista, rujoa ja lapsille sopimatonta - aivan kuten keskiaikaistyyliseen fantasiamaailmaan sijoittuva sarja osoittaa. Sarjan budjetti on aivan omaa luokkaansa, ja se näkyy. Myös valtava hypetys on mielestäni "fantasian voitto", vaikkei sarja minua säväytä mitenkään hirmuisesti. Mutta onhan se hyvä!
Terapian tarpeessa / Anger Management
Charlie Sheen näyttelee vihanhallintaterapeuttia, jolla on pakko-oireinen tytär ja suhde oman terapeuttinsa kanssa. Naurattaa varmasti.
Simpsonit / The Simpsons
Amerikkalaisten palvoma piirrossarja näyttäytyy eurooppalaisen näkökulmasta lähinnä armottomana USA-kritiikkinä, joka vilisee viittauksia mitä erilaisimpiin asioihin. Lempihahmoni on Lisa, joka on aina valmis nousemaan barrikadeille arvojensa puolesta. Olen ajatellut katsoa myös samojen tekijöiden Futuraman.
Sleepy Hollow
Kauhuelokuvan sarjasovitus on kiehtova, Supernatural-tyylinen demoninmetsästyssarja, jossa haudasta noussut Ichabod Crane ratkoo yliluonnollisia mysteerejä mustan naispoliisin (!) kanssa. Sarja rikkoo monia, monia normeja. Siinä ei esimerkiksi ole romanssia pääparin välillä, sillä Ichabod on jo naimisissa.
Matkantekijä / Outlander
Claire matkustaa 1940-luvulta 1700-luvulle klaanisotien keskelle ja rakastuu siellä Jamieen, skotlantilaiseen soturiin. Ihana sarja, joka perustuu samannimiseen, jo legandaksi muodostuneeseen Diana Gabaldonin kirjasarjaan. Toinen kausi näkyy YLE:llä, Areenassa pari vanhaa jaksoa.
Valkoinen kuningatar / The White Queen
Ruusujen sodan aikaan sijoittuva draama tarjoilee pukuloiston ohella poliittisia juonitteluja. Päähenkilöt ovat nuoria, kauniita ja vaarassa kuolla. Rakastan sarjan otetta todelliseen historiaan, sillä se on tarkka ajankuvaus moniulotteisilla, realistisilla henkilöillä. Näkyy YLE:llä, jaksoja myös Areenassa.
Isä Matteon tutkimuksia / Don Matteo
Sympaattinen kirkonisä koettaa pitää huolen vikuroivasta laumastaan ja hätähousu poliisisetä pistää lusikkansa joka soppaan. Italialaisesta kulttuurista kiinnostuneelle varmasti erittäin mielenkiintoinen sarja. Näkyy YLE:llä, Areenassa rutkasti jaksoja.
Ah, Poliisikoira Rex - olennainen osa allekirjoittaneenkin lapsuutta!^^
VastaaPoistaNykyään katson televisiota todella vähän, jos rupeaisin listaamaan omia sarjasuosikkejani, niistä harva olisi 2000-luvulta. :P
Television katsomattomuus on muuten nykyään todella yleistä! Outoa, itse pidän televisiosarjoista melkein yhtä paljon kuin elokuvista. :D
PoistaVanhatkin sarjat ovat hyviä. :D Numero ykkönen on kuitenkin tämä Rex. Ja ehkä Kolmas kivi auringosta... heh.
Näistä liki kaikki ovat tuttuja nimeltä ja useampaa olen katsonutkin. Poliisikoira Rex on kyllä klassikko. Koirahan on nero! Game of Thrones on kompastellut yhä pahemmin ja pahemmin ensimmäisen kauden jälkeen, mutta pakko loputkin kaudet on katsoa ihan vain mielenkiinnosta. White Queenia katson myös parhaillani ja se on oikein kiinnostava, joskaan uudelleenkatsomisarvoa sillä ei vaikuta kovin paljon olevan ainakaan itselleni. En myöskään tiennyt, että Taivaan pilareille on olemassa jatkoa. Tai että Isä Matteon tutkimuksia on italialainen (en ole sitä katsonut, mutta nimi kummittelee Areenassa ja tv:n ohjelmatiedoissa).
VastaaPoistaVoisin tässä luetella muutamia omia suosikkisarjojani:
- Green Wing (YLEllä esitetty nimellä Vikatikki). Mukavan absurdi brittiläinen komediasarja.
- Black Mirror. Kevyen dystooppinen ja todella kuumottava brittiläinen scifisarja, jolla on paljon taiteellisia arvoja.
- 軍師官兵衛(romanisoituna Gunshi Kanbei eli Strategi Kanbei). Todella vaikuttava ja liikuttava 1500-luvun loppupuoliskolle sijoittuva japanilainen epookkidraama.
- George Gently/Inspector George Gently (YLEllä George Gentlyn tutkimukset). Rikosten ratkontaa ja kiinnostavia hahmoja 60-luvun Briteissä.
- The Slap (YLEllä Läimäys). Samannimiseen romaaniin perustuva australialainen sarja, jossa kerronnan herkkyys on aivan omalla tasollaan.
- Agatha Christie's Poirot (YLEllä Hercule Poirot). Brittiklassikko.
- Fresh Meat. Brittiläinen, mukavan outo komediasarja opiskelijakämppiksistä.
- Ylpeys ja ennakkoluulo (vuodelta 1995). Brittiklassikko tämäkin.
- Jonathan Strange & Mr Norrell. Onnistuneeksi luonnehdittavissa oleva adaptaatio yhdestä suosikkiromaanistani.
+ Game of Thrones, Downton Abbey ja Uusi Sherlock. Nämä sarjat ovat kiinnostavia ja hyvin toteutettuja, mutta niistä puuttuu "se jokin" (ja epätasaisuutta laadussa on huomattavissa sarjan sisällä).
Aikomuksena on seuraavaksi katsoa sarjat Rebellion (irlantilaisdraama vuoden 1916 pääsiäiskapinasta), AD 1790 (ruotsalainen historiallinen draama- ja rikossarja) sekä jo kesken oleva 篤姫 (Atsuhime eli Prinsessa Atsu, 1800-luvulla eläneestä prinsessasta kertova koskettava japanilainen epookkidraama). Joku niistä saattaa hyvinkin kivuta listoille.
Minulla on tapana ajatella, että en katso paljon televisio-ohjelmia, mutta se näyttää olevan itsepetosta.
Itse ajattelen, että nykyisenä nettiaikana television katselu vastaa lähes kirjojen lukemista: tiedän nuoria ihmisiä, jotka eivät saata katsoa edes elokuvaa räpeltämättä kännykkää kertaakaan.
PoistaOnpa listallesi näyttänyt eksyneen jonkin verran aasialaisia sarjoja. Mielenkiintoista! Harrastan sarjojen seuraamista siis oikeastaan pelkästään Areenasta ja YLE:ltä suorana, joten en ole törmännyt mainitsemiisi. Mutta mielenkiintoiselta kuulostaa! Katsoin joskus YouTubesta korealaista draamasarjaa (House of Bluebird tjsp.), mutta se jäi.
Uutta Sherlockia olen katsonut, mutta en ihan rehellisesti pidä siitä enkä ymmärrä hypetystä sen ympärillä. Totta on, että GoT:sta puuttuu "se jokin". Ehkä se johtuu amerikkalaisesta näkökulmasta - sehän on Jenkeissä tuotettu.
George Gentlyn tutkimuksia on kyllä mielenkiintoinen sarja! Olen katsellut sitä joskus yhden kauden, mutta se ei ihan super-hyperisti sytyttänyt. BBC:n fiftaririkossarjoista ehdoton suosikkini on Nuori Morse. Olisi pitänyt laittaa se listalle, mutta nyt on liian myöhäistä. :D
Kiitos pitkästä kommentistasi! Laitan varsinkin nuo aasialaissarjat ja Rebellionin korvan taakse. Rebellionia ei taida löytyä Areenasta tällä hetkellä, mutta katson kyllä, kun se sinne tulee. :3
Niin, sarjoissahan on mahdollista paljon pitkäjänteisempi juonen kehittely ja ehkä juuri siksi itse katselen niitä mieluummin kuin elokuvia. Varsin ironisesti oma keskittymiseni alkaa herpaantua, jos koko ajan tykitetään tapahtumia.
PoistaKuten tuosta listastani huomaa, itsellänikin YLE on aika merkittävä lähde. Loput ovat sitten joko ostettuja, lainattuja tai muilta saatuja/muiden kanssa katsottuja sarjoja. Etenkin silloin saattaa tulla vastaan täällä päin harvinaisempaa settiä.
Sherlockissa on pahinta juurikin sen ympärille kehittynyt kulttuuri - kolmannen kauden jaksojen lisäksi tietysti. Ja häiritsevän amerikkalainen keskiaika lienee yksi keskeisistä asioista, joka GoTin pisteitä laskee, mutta kieltämättä on virkistävää, että fantasiakin on välillä mainstreamia. Ja onneksi YLEllä on tapana esittää uudelleen sarjoja. Rebellion taisi keväällä olla Areenassa, joten eiköhän se sinne ennen pitkää uudelleen putkahda.
Onhan se fanikulttuuri jotain aivan naurettaviin mittasuhteisiin paisunutta hypetystä (anteeksi, kaikki Sherlockia fanittavat ystäväni!) Sitä paitsi Sherlock on hahmona täysi tampio. Olkoon vaikka Einsteinin veroinen nero, mutta jos ei osaa muille puhua edes neutraalisti, voisi vähän miettiä käytöstään. (En voi uskoa, että minä ja S olemme samaa persoonallisuustyyppiä...) Japanilainen ystäväni oli muuten ostanut kotimaastaan Sherlock-MANGAA. Miten tuo mania on voinut levitä jo Japaniin, ainutlaatuisen kulttuurin kehtoon?
PoistaFantasian mainstreamius on vähän niin ja näin. Minusta tuntuu, että tosifaneilta ja sydänvertaan genreen vuodattavilta on viety fantasia ja tungettu se ahtaaseen, typerään - ja valitettavasti myyvään - Hollywood-muottiin. Sitä paitsi se (okei, kirjoissakin esiintyvän) seksin määrä ja laatu on aivan hirveää. Sarjaa on aivan kiusallista katsoa. Visuaalinen vaikuttavuus on kuitenkin sitä luokkaa, että katsominen on ainakin mielenkiintoista, jos ei nyt niinkään mahtavaa.
Rebellionia odotellessa, siis.
Ehkä siinä Sherlockin luonteen kuvauksessa ongelmallisinta onkin se, että siinä romantisoidaan mielenterveyden ongelmaa, vaikka yrityksiä kriittisyyteenkin on havaittavissa. Fanit antavat kaikupohjaa sille ajatukselle, että on ok ja söpöä kohdella läheisiään huonosti jos on muuten karismaattinen. Sherlock on näemmä muotia - maailmanlaajuisesti.
PoistaTotta, kaikki tungetaan varalta samaan Hollywood-muottiin, jotta se myy. Mutta suosiossa on varjopuolten lisäksi myös positiiviset puolensa - esimerkiksi itse tuskin olisin koskaan alkuperäisiä kirjoja lukenut, jos en olisi ensin katsonut sarjaa. Sen suosio voi myös inspiroida uusia, vielä kunnianhimoisempia fantasiateoksia. Ovathan GoTin shokkiefektit hieman puuduttavia, mutta ehkä pahempi ongelma ovat kaiken maailman plot shieldit (ironista, koska sarja "tunnetaan" niiden puutteesta) ja älyttömät yhteensattumat ts. hatusta vedetyt juonikuviot. Oma kiinnostukseni keskittyy lähinnä sarjan maailman toimintaan ja eri alueiden vuorovaikutukseen sekä politiikkaan. Kirjoissa parasta on hitaus ja valtava anekdoottien ja kulttuurin määrä.
Eikö Sherlockilla ole vähän Aspergerin ja jopa OCD:n piirteitä? Itse tunnen useammankin em. piirteen omistavan, eikä kukaan ole Holmesin kaltainen tunneälyn puutteesta kärsivä kummajainen.
PoistaEn ole katsonut GoT:ia niin pitkälle, että osaisin sanoa plot shieldeistä yhtään mitään. Ensimmäisen kirjan kuitenkin luin pari vuotta ennen kuin sarjaa näinkään. En fanita, minusta kirja on aika tylsä sarjaan verrattuna.
Muistaakseni ainakin hahmon omissa repliikeissä on sosiopaatti. Tietysti fiktiivisten hahmojen diagnosointi on aina vähän turhaa puuhaa, mutta Sherlock ei kyllä toimi terveen ja tasapainoisen ihmisen tavoin.
PoistaSarjan ja kirjojen tunnelmat eroavat selvästi toisistaan. Itsehän pidän kovasti hyvin tehdystä raskassoutuisuudesta ja "sopivasta tylsyydestä".
Sherlockin hahmossa kiehtovinta onkin fanikunnan mielestä oletettavasti juurikin se, miten hahmo on rakennettu sosiaalisten ongelmiensa ja empatiakyvyn puutteensa ympärille. Asiaa ja Sherlockin kehittymistä hahmona onkin toki mielenkiintoista seurata, mutta silti ymmärrän kantanne sarjan ylihypetykseen. Varsinkin, kun hypettäjät tuppaavat olemaan niitä, joiden sarjan seuraus pohjautuu Sherlockin ja Johnin parittamiseen, joka puolestaan vie koko sarjan pointin mennessään. Toki tämän kaksikon välinen suhde on yksi sarjan kiehtovimmista asioista, mutta fanit kun eivät tuppaa pysyä kohtuuden porttien sisällä... (Terveisin esimerkiksi juurikin se manga. Voi ei.) Taidan kuitenkin olla hivenen väärä ihminen saarnaamaan tästä aiheesta, sillä itselleni BBC:n Sherlock on hyvin henkilökohtaisella pohjalla tärkeä sarja. Ei niinkään juonensa vuoksi, vaan sen ajankohdan, jolloin sen seuraamisen aloitin. (Ja näyttelijöiden, en myönnä minkään tason obsessiota Jim Moriartya näyttelevään Andrew Scottiin...)
PoistaJa mitä Game of Thronesiin tulee, mielestäni sarja on melko keskiluokkaa. Väkivalta ei niinkään häiritse, mutta puolet pienemmällä seksikohtauksien määrällä pärjäisi vallan mainiosti! Sama pätee hahmoihin: en ole niin paljoa sarjaa katsonut, että pysyisin vielä täysin perillä henkilöhahmoista. Ymmärrän kyllä, että juonen kannalta niitä pitää olla, mutta varsinkaan uusimmista seasoneista en edes osaisi nimetä kaikkia hahmoja.
Sosiaaliset ongelmat ja empatiakyvyn puute ovat kieltämättä kiinnostavia fiktiivisen hahmon ominaisuuksia, mutta fandomia sivusta nähneenä tuntuu, että näitä piirteitä romantisoidaan ongelmallisella tavalla. Mielikuvani saattaa olla vääräkin. Etenkin kolmoskaudella hahmon syventäminen tarkoitti käytännössä hahmon sisäisten ristiriitojen karrikoimista entisestään, mitä en itse pitänyt kovin onnistuneena hahmonkehityksenä. Mutta onhan sarjassa - tai ainakin kahdessa ensimmäisessä kaudessa - toki paljon onnistuneitakin asioita. Itsekin omistan nuo ensimmäiset kaksi kautta juuri uudelleenkatsomisarvon vuoksi.
PoistaJa surullistahan on se, että kun on kerran profiloitunut shokeeraavia kohtauksia näyttäväksi sarjaksi, seuraavan shokeeraavan kohtauksen täytyy aina ylittää edelliset ja ollaan kierteessä, jossa vaarana ovat ylilyönnit. Muutamien kohujen perusteella niitä on jo ollutkin, ja sarjaa on vielä monta kautta jäljellä. Hahmojen määrä on tosiaan aika iso, ei kyllä nimeäminen onnistuisi minultakaan. Tosin makuasia tämäkin, itseäni ei hahmojen kanssa pulassa oleminen haittaa. Suuri hahmokaarti saa maailman tuntumaan laajemmalta.
Kiitos sekä Sade että Lukijatar pitkistä ja antaumuksellisista kommenteistanne!
PoistaSherlockin hahmo on kieltämättä aika kusipäinen, ja on huolestuttavaa, miten fanikunta (=teinitytöt näin yleistäen) alkavat ihailla tällaista henkilöä. Shippaus aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta - ennen vanhaan mies ja nainen eivät voineet olla ystäviä, nyt eivät näköjään kaksi miestäkään voi sitä olla.
Game of Thrones ei kieltämättä kärsisi Räsäs-käsittelystä... Paitsi seksin, myös raiskausten määrä (ja hei, olen katsonut vasta ekan kauden ja joitain satunnaisia!) on huomattava.
GoT:n laaja hahmokaarti toimii, sillä sarjassa on niin paljon aikaa antaa kaikille tarvitsemaansa huomiota. Hahmot myös syventävät poliittisia suhteita valtavasti, kun vihollinen on personoitu ja tapahtumia katsotaan kaikkien näkökulmasta.
Hyvät valinnat. :) Poliisikoira Rexin oli (melkein) jo unohtanut. Seurasin sitä ollessani yläasteessa ja ajattelin, että Moser on aika hottis! :D Katson juuri True Bloodia lävitse, olen menossa kaudessa viisi. Miehen kanssa puolestaan aloitettiin Game of Thronesin uudelleen katsominen, mies väsyi edellisellä kerralla jo ekan kauden toiseen jaksoon, mutta nyt ollaan menossa jo saman kauden jaksossa yhdeksän. Matkantekijän eka kausi oli huikea, toinen ei synnyttänyt aivan yhtä vahvaa tunnelatausta ja on itseasiassa vielä kesken katsomisen. Jospa ehdin katsomaan sen ennen syksyn opintojen alkamista. Pitääpä miettiä, jos itsekin listaisin tv-sarja / elokuva suosikkejani blogissa jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMoserhan on oikea naistenmies, mikäli muistini ei pahasti petä! :D Esittäisipä YLE sitä jälleen.
PoistaMatkantekijä on kyllä hyvä sarja, ehkä siksi, että Gabaldon itse on pitänyt tekijöitä aika lailla talutusnuorassa juonikuvioiden suhteen. Sarja on siis häkellyttävän uskollinen kirjalle. Välillä puuduttaa, kun vuorosanatkin ovat osittain samoja. :D Visuaalisesti Matkantekijä on kyllä hieno.
Voisin itsekin katsoa TB:n taas uudelleen läpi! Ja tee oma lista, tulen sitten sinne stalkkaamaan, mitä oikein katsotkaan.
Nuori Morse ja George Gently sijoittuvat molemmat 60-luvulle; eivät siis ole "fiftaririkossarjoja". Huomautus siksi, että ajankuva painottuu niin vahvasti molemmissa, että voi kummastella katsojaa, jolta tällainen menee ohi silmien. Hiukan sama kuin katselisi Onnen päivät-sarjan - ja kuvailisi sen kasarisarjaksi.
VastaaPoistaHups, oma moka! En ole elänyt tuolloin enkä pahemmin tutustunut varsinkaan ulkomaisiin vuosikymmeniin niin, että osaisin ajoittaa miljöön täydellisesti. Hyvä kuitenkin, että olet tarkkana! :)
Poista