lauantai 22. maaliskuuta 2014

Beth Revis - Across the Universe: Matka alkaa

"Ensimmäinen epäsovun aiheuttaja on erilaisuus. Varjeluksella ei ole uskontoa. Me puhumme kaikki samaa kieltä. Me olemme yksirotuisia. Ja koska me emme ole erilaisia, me emme taistele. Muistatko kun kerroin sinulle ristiretkistä? Ja kansanmurhista? Sellaisista onnettomuuksista meidän ei tarvitse koskaan huolehtia."

Olen lukenut tämän kirjan jo aiemmin. Uusintaluvut ovat toden totta aina vähän latteampia kokemuksia, mutta onneksi Matka alkaa ei ollut mikään pettymys. Itse asiassa se oli aika mahtava.

Muistan, kun luin kirjan ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Se oli hurja, ravisteleva ja jotenkin niin erikoinen. En ollut ikinä lukenut mitään vastaavaa. Sci-fi noin tyylilajina oli minulle aivan uusi kokemus. Ja Revisin mielikuvitus oli jotain aivan uskomatonta.

Kirja siis kertoo Amysta, tytöstä joka on jäädytetty kolmeksisadaksi vuodeksi - jotta voisi herätä täysin uudella planeetalla, ja Seuraajasta, avaruusaluksen tulevasta johtajasta. Amy ei kuitenkaan ehdi olla unessa ihan kolmeasataa vuotta, sillä joku vetää hänen kryolokeronsa ulos ja herättää hänet - 50 vuotta liian aikaisin. Hän ei tiedä kuka sen teki, eikä varsinkaan miksi. Amy on niin sanottua "turhaa lastia" eli häntä ei oikeasti tarvita uudella planeetalla. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin tarpeellisia.

Seuraajaa on koko hänen elämänsä ajan koulittu seuraavaksi johtajaksi, Vanhimmaksi, kuten aluksella on tapana sanoa. Aluksen senhetkinen Vanhin ei liiemmin vaivaudu kertomaan Seuraajalle aluksen toimintatavoista - eikä oikeastaan mistään muustakaan. Seuraaja alkaa selvittää asioita omin päin ja löytää mielenkiintoisia asioita ja yhteyksiä niiden välillä. Ja totta kai hän löytää Amyn.

Amy kiehtoo Seuraajaa alusta asti. Seuraajan iho on oliivinvärinen, kuten kaikkien muidenkin, mutta Amy on aivan kalpea - ja vieläpä punatukkainen. Ja ennen kaikkea hän uskaltaa olla erilainen. Hän uskaltaa asettua Vanhinta vastaan ja uhmata tämän valtaa.

Asiat aluksella eivät näytä olevan ihan kunnossa - matkustajat ovat kovin flegmaattisia, kuin huumattuja, ja terveen oloiset ihmiset on laitettu mielisairaalaan. Kirjan edetessä paljastuu, kuinka kieroutunutta kaikki onkaan. Ja mikä ihme onkaan Rutto, joka tuhosi 75% aluksen väestöstä?

En viitsi paljastaa enempää. Kyseessä on kuitenkin aivan mieletön kirja, joka saa pohtimaan tulevaisuutta. Oikeasti, entä jos? Aloin myös miettiä, kuinka helppoa on käyttää valtaa väärin. Hahmot olivat uskottavia, aluksen valtasysteemi oli hyvin rakennettu ja kirjan kieli oli hienoa. Siis ei mitään perusnuortenkirjakieltä, vaan eläväistä ja suorastaan kaunista.

Olen lukenut myös Miljoona aurinkoa -kirjan. Siis jatko-osan. Trilogian päätösosa, Shades of Earth, on ilmestynyt englanniksi jo ajat sitten. Voi, kunpa, kunpa, viimeinenkin osa suomennettaisiin!

Suosittelen erittäin lämpimästi. Ai niin, ja jos kyseessä ei ole kirjaston kirja, niin katsokaa niiden irtokansien alle. Siellä odottaa yllätys ;)

2 kommenttia :

  1. Mulla on tää kesken kun sai suomalaisesta alennuksesta... Vaikka alku oli hyvä, jumitti kymmenen sivun jälkeen. Pitäisi kaiketi lukea loppuun. ;) Ja vilkaista kannet...

    VastaaPoista

Kommentti piristää aina! :)