Kirjavuosi 2017

Vuonna 2017 luin 77 kirjaa (ja 24 347 sivua), mikä on vähemmän kuin koskaan ehkä sitten varhaislapsuuteni. Perustelen tätä hirmuisen kiireisellä ja raskaalla vuodella, joita toivottavasti ei ole paljoa edessäpäin.

Luin todella paljon vanhoja suosikkejani uusiksi, mikä näin jälkikäteen katsottuna on pedannut uutta aluevaltaustani: klassikoita ja vanhaa kirjallisuutta. Minun on sanottava hyvästi - tai paremminkin näkemiin - lapsuuteni ja nuoruuteni kirjoille, ja valmistauduttava kokonaiseen uuteen kirjallisuuden lajiin, jonka kokeminen tulee olemaan jännittävää, mutta todennäköisesti myös vaikeaa, pitkästyttävää ja ärsyttävää. Vuoden 2018 tavoitteeni on siis lukea enemmän klassikoita. Olkoon se mahdollisimman tuskatonta ja älyllisesti tyydyttävää.

Erinomaisia kirjoja luin kuitenkin viime vuonnakin, jopa niin paljon, että teen kymmenen kohdan listan (mikä tarkoittaa 13% kaikista viime vuoden kirjoista). Jos olen kirjoittanut kirjasta, sen nimi on linkki postaukseen.

Kuva: Literary Hub

10. Patrick Rothfuss: The Rest of Us Just Live Here

Päähenkilöt elävät taviksina dystooppisessa maailmassa eivätkä pelasta ketään, mikä tekee Rothfussin teoksesta loistavan YA-dystopian.

9. Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula

Ehkä koko Flavia de Luce -sarjan paras osa. Flavia kasvaa hahmona valtavasti, ja tunteet kuohuvat sekä sivuilla että lukijan mielessä.

8. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Kiehtova fantasiaromaani, joka tempaisi minut toiseen maailmaan. Myös jatko-osa Seleesian näkijä on hyvä.

7. Dubravka Ugresic: Kiputilahallitus

Lakoninen romaani siitä, millaista on elää juurettomana sotaa paossa, ikuiseen välitilaan juuttuneena.

6. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Muistista, unohtamisesta ja totuudesta kertova teos kuljettaa lukijan läpi karnevaalikaupungin suoraan vinksahtaneeseen alitajuntaan.

5. Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa

Toisaalta raastava, toisaalta hupaisa lapsuuskuvaus, jonka ei toivoisi olevan totta, mutta jollaisesta kuitenkin lapsena itse haaveili.

4. André Brink: Tuokio tuulessa

Tumma mies + valkoinen nainen oli joskus todella skandaalinkäryinen yhdistelmä, mutta Brinkin herkkä kerronta vie huomion kielletystä rakkaudesta ehdottomaan, anteeksiantavaan ja rajoja uhmaavaan rakkauteen.

3. Han Kang: Vegetaristi

Nainen haluaa syödä kasveja ja lopulta muuttua sellaiseksi. Han Kang on runollinen prosaisti, ja Vegetaristi puolestaan loistava kurkistus toisenlaiseen kulttuuriin ja ihmismieleen, joka on kaikkien pakkokeinojen tavoittamattomissa.

2. Beth Lewis: Suden tie

Pitkästä aikaa kirja sai minut haukkomaan henkeä jännityksestä. Loistavaa: kaikki. Kieli, henkilöt, juonesta puhumattakaan.

1. Miki Liukkonen: O

Ei ehkä vuoden merkityksellisin kirja, mutta tämän kaltaisia kirjoja tulee vastaan vain kerran vuosikymmenessä. Noin sata neuroottista henkilöhahmoa, juoni, joka ei noudata mitään runousoppia ja paljon humaania huumoria.

***

Kaikkiaan luin viime vuonna aika laadukkaita teoksia. Ehkä olen siirtymässä siihen lukuvaiheeseen, jossa laatu korvaa määrän - ihanteellisintahan olisi tietysti lukea paljon hyviä kirjoja.

En kirjoittanut yhdestäkään elokuvasta tänä vuonna (asiaan on tuleva muutos), mutta Anna, A lopussa -sarjasta päätin kirjoittaa. Se pohjautuu L. M. Montgomeryn klassikkokirjoihin ja halusin ehkä saada kyseisestä kirjailijasta hullaantuneet, nimeltämainitsemattomat henkilöt katsomaan sarjan. :)

Toivottavasti teillä oli hyvä kirjavuosi - tulevasta ainakin toivotan sellaista!