
Henkilöhahmoja oli niin paljon, että välillä oli vaikeaa pysytellä kärryillä ja muistaa, mitä ainetta kukin opettaa. Minulle itselleni on muodostunut tiettyjen aineiden opettajista tietynlainen kuva, ja nyt, kun ammatillisen kuoren alta paljastuikin ihan tavallinen ihminen, olin jotenkin pettynyt. Olen aina pitänyt opettajia jonkinlaisina yli-ihmisinä, joille ura on ainut merkityksellinen asia elämässä.
Mutta kuten yleensäkin, olin väärässä! Luther marssittaa hahmonsa estradille paljaina ja suojattomina, ilman opettajan ammatin tuomaa arvovaltaa. Siis ihmisinä. Ja tästä päästäänkin asiaan, joka minua erityisesti kirjassa viehättää - inhimillisyyteen. Jokainen opettajainhuoneen asukkaista tekee virheitä, mutta silti kertoja ei paheksu tai tuomitse, vaan osoittaa selvästi myötätuntonsa ja sympatiansa näitä ihmisraukkoja kohtaan.
Suosittelen tätä luettavaksi aivan kaikille. Tosin katsoin jonkin dokumentin, jossa Luther kertoi ettei haluaisi nuorten lukevan tätä, mutta tämä voi auttaa ymmärtämään omia opettajia paremmin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)