lauantai 12. huhtikuuta 2014

Joyce Carol Oates - Kosto: Rakkaustarina

Ihan ensiksi on sanottava, etten ymmärrä kirjan nimeä. Enkä suomentajan valintaa muuttaa kirjan nimeä. Alkuperäisteoksen nimi oli Rape: A love story. Pidettiinkö tätä nimeä sitten liian sopimattomana, en tiedä. Enkä käsitä kirjan nimen merkitystä. Kirjassa ei ole minkäänlaista kostoa, enkä rakkaustarinaakaan onnistunut löytämään. Liekö nimellä sitten jokin syvällisempi merkitys.

En voi todellakaan sanoa pitäväni tästä kirjasta. Kirja ei ole huono. Se on hirveä. Se on raaka, se on julma, ja voin sanoa, että täytyy olla todella sairas jotta voisi pitää tästä. Vihaan tätä kirjaa, koska kaikki tuo on todellisuutta, enkä haluaisi myöntää sen olevan. On niin helppoa katsoa muualle.

Kirjan kieli mukailee sen teemaa, se on rajua ja suorapuheista, eikä minkäänlaisia hengähdystaukoja ole ollenkaan. Kirja on vain yksinkertaisesti tiivistetty niin täyteen, että lyhyydestään huolimatta sitä on todella raskasta lukea.

SPOILERI!!

Kerrontatyyli on mielenkiintoinen. Ulkopuolinen kertoja (jota ei koskaan mainita nimeltä) kertoo Teena Maguiren, uhrin, tyttärelle Bethille koko tarinan. Mukana on myös joitain kerrontatavaltaan erilaisia lukuja, kuten niitä joissa kerrotaan raiskaajien ratkaisuista - kaikki eivät halua oikeuden eteen ja jopa kuolevat mieluummin.

SPOILERI LOPPU!!

Kadun yhtä asiaa. Hankin tämän omaan hyllyyn (tosin alennushinnalla), enkä luultavasti tahdo lukea tätä enää koskaan uudestaan. En tiedä, tutustunko Oatesin muuhun tuotantoon. Toisaalta, olen jo nyt perumassa lupaustani siitä. etten enää ikinä tartu Coelhon kirjoihin - ja Veronika päättää kuolla on lukulistalla. Eli saatan hyvinkin lukea Oatesilta vielä (joskus) jotain. Kuka tietää?

4 kommenttia :

  1. Lopussa muistaakseni oli tapahtumia, jotka voisi tulkita kostoksi. (Jos joku muu lukee tätä kommenttia, niin varoitan juonipaljastuksesta) Siis eikö ollutkin niin, että raiskaajat tapettiin tai he katosivat tms.? Tämän olisi voinut tulkita erään ihmisen Teenan puolesta toteuttamaksi kostoksi. Tosin minäkin ihmettelen, miksi kirjan nimi on käännetty tuolla tavoin. Ehkäpä raiskaus-sanaa pidetään liikaa lukijoita karkoittavana.

    Minun matkani Oatesin kanssa on ollut vuoristorataa. Ensimmäisestä Oatesista en oikein pitänyt (suomentamaton Zombie), tästä sinun lukemastasi pidin mutta en täysin ihastunut ja viimeksi lukemani (Siskoni rakkaani) oli upea. Sen lukemisesta on jo noin vuosi enkä ole muita Oateseja vielä uskaltanut lukea. Pelkään, että vuorossa saattaisi olla alamäki ylämäen jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Totta. Ajattelin vain, ettei Teena itse saanut koskaan kostaa itse raiskaajilleen, eikä "oikeus" toteutunut.

    VastaaPoista
  3. Luin tämän kirjan juuri. Kyllä tässä oli kosto läsnä mitä suurimmassa määrin. Rakkaustarina on sitten hieman tulkinnallisempi juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (...Kun nyt muistaisi kirjan tapahtumia niin pitkän ajan jälkeen... :D)

      Mutta joo. Minusta kirjassa ei taas ollut kostoa ihan selkeästi määriteltävänä teemana. Ehkä jonkinlaista revanssia tai osapuolten välistä vihanpitoa, mutta kostoa... Ei.

      Poista

Kommentti piristää aina! :)