Kun yhdeksästoista Katherine-niminen tyttöystävä jättää Colinin, hän on sydän säpäleinä. Onneksi höpsö Hassan pelastaa ystävänsä pulasta viemällä hänet matkalle, jolla on tarkoitus käydä kruununprinssi Franz Ferdinandin viimeisellä leposijalla. He vierailevat haudalla, mutta se johtaa johonkin vieläkin jännittävämpään.
Hahmot ovat hykerryttäviä: Colin, joka on hieman erikoinen useine kiinnostuksenkohteineen, koettaa kamppailla myrskyävän tunne-elämänsä kanssa. Sosiaalisesti älykäs Hassan puolestaan tukee kyllä kaveriaan, mutta kasvaa tarinan edetessä paljon muuksikin kuin pelkäksi sankarin aseenkantajaksi.
Teoria Katherinesta on kirja niille, jotka janoavat paitsi järkeä myös tunteita koskettavia tarinoita. Green tuntee nuoruuden ytimiä myöten: turhia herkistelemättä hän kuvailee identiteetin kanssa kamppailua, ystävyyttä - ja rakkautta, joka on vielä suloisen viatonta.
Yhä edelleen erilaisuuden teema korostuu, aivan kuten Tähtiin kirjoitetussa virheessä ja Arvoitus nimeltä Margossa. Green myös kuvaa yksilön ainutlaatuisuutta ja silti samankaltaisuutta hämmästyttävän tarkkanäköisesti.
Kirja on viehättävän älyllisesti rakennettu. Matematiikasta jotain tajuava (Hmm, mikä differentiaalilaskenta..?) saa varmasti paljon irti Colinin hillittömistä kaavoista ja yrityksistä ennustaa parisuhteidensa kestoa. Lopulta päähenkilökin tosin ymmärtää, että kaikkea tässä maailmassa ei voi mahduttaa logiikan piiriin.
Jos antaisin tähtiä, tämä saisi varmasti täydet viisi. John Green on aikamme huippuja, mitä realistiseen nuortenkirjallisuuteen tulee.
Arvostelukappale.
Tästä on kuulunut aika ristiriitaisia arvioita, toiset haukkuvat maanrakoon ja toiset ylistävät. Pitää kai katsastaa itse ja muodostaa oma mielipide! :)
VastaaPoistaTeoria Katherinesta on kuin gijotiini: jakaa kansan kahtia. No ei, ymmärrän kyllä hyvin vaihtelevat suhtautumiset. Kannattaa kyllä lukea itse, sillä vaikka Teoria Katherinesta ei olekaan ihan sitä parasta Greeniä, on se silti Greeniä eli mutkattoman erinomainen.
Poista