sunnuntai 25. lokakuuta 2015

No yök, herra Grey!

Koko arvostelun juoni lyhyesti, jotta ette joutuisi kärsimään enempää tästä ilmiöstä: Kauhea kirja, jota ei saisi myydä ilman poikkeuslupaa ja valtavia varoitustarroja, joissa lukee: "Liikaa toistoa! Laimeinta seksiä ikinä! Karseat päähenkilöt!" ja niin edelleen.

Kyseessä on siis maailmanmaineeseen noussut mammapornotekele Fifty Shades of Grey, jota en antaisi pahimman vihollisenikaan luettavaksi.


No, minä luin sen. Miksi? Koska tahdon tietää, mitä haukun. Tämänkaltainen kirjallisuus on oikein huvittavaa, mutta se saa minut miettimään asioita. Ihmiset tyytyvät tällaiseen sontaan, kun voisivat lukea Irvingiä, Whitmania, Stokeria ja niin edelleen. Huoh. Ja kun tämä julkaistiin suomeksi, saatettiin jättää kustantamatta joku oikein hyvä kotimainen, koska se ei mahtunut ohjelmaan.

Ja sitten SE seksi. Tavallisessa harlekiinissakin on enemmän panemista. Ja se on kirjoitettu paremmin. Jos kyseessä on hitusenkin laadukkaampi yksilö, päähenkilöllä ei ole pikkusieviä maneereja, kuten "kiihottava" huulten pureminen ja silmien pyörittely. Eikä miespäähenkilölläkään ole epämiellyttävää menneisyyttä, joka ajaa piiskaamaan neitsyistä luulot pois. (Ja hei, kaikki sympatiani BDSM-ihmisille, olen aivan varma, että teidän leikkinne ovat järkevämpiä eivätkä aiheudu posttraumaattisista stressireaktioista - tai johda sellaisiin...)

En tiedä, onko jostakusta sitten uskomattoman kiihottavaa, kun siloposkinen, superhyperkorkeassa virassa oleva big boss lähestyy tarjoten aivan uskomattoman ihmeellistä seksisopimusta, joka kattaa sänkyleikkien lisäksi myös muun elämän ruokailusta vaatetukseen. Oma lukunsa ovat 24/7-harrastajat, mutta Anastasia ja Christian eivät selvästikään sellaisia ole.

Vaikka minun olisi ilmeisesti tarkoitus samaistua naispäähenkilö Anaan, se on aika vaikeaa. Kaikki hänessä huokuu tympeää ailahtelevaisuutta ja jopa vastuuttomuutta (tarvitseeko tätä edes selittää?) sekä ylitsepursuavaa, romanttista sentimentaalisuutta. Greyn tarkoitus onkin sitten kai tarjota jokin aivan ihmeellinen fantasioiden kohde - kirjailija epäonnistuu tässä aika pahasti.

Anan elämä on niin kliseistä, että oksettaa. Tällä puhdasoppisella "Mary Suella" on ystävä, joka muistuttaa lähinnä Duracell-pupua, äiti, jolle voisi puheidensa perusteella nostaa insestisyytteen ja ystävä, joka on toivottomasti Anaan rakastunut (ja sanokaa minun sanoneen, tuhat kertaa parempi valinta kuin Grey). Sitten tämän nuoren, kauniin ja epävarman kirjallisuudenopiskelijatytön elämään astuu mystinen ja karismaattinen herra Grey, jonka erikoisominaisuuksia ovat pianon soittaminen pelkästään öisin ja se pelottava Punainen Huone, jossa hän pitää mitä kummallisimpia sessioita.

Minua oksettaa kuitenkin kaikista eniten se, kuinka kirjailija on muka koettanut tehdä räävittömästä tarinastaan jotenkin korkeakirjallisemman viittaamalla tämän tästä Thomas Hardyn klassikkokirjaan Tessin tarina. Voi, miksi?! Tess on ihana, suloinen ja sympaattinen. Anastasia taas on tylsä ja suorastaan kulahtanut. Lisäksi Tessin tarinassa päähenkilö raiskataan (tästä on kylläkin käyty polemiikkia melko lailla), kun taas Fifty Shades of Greyssä päähenkilö lähtee enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan leikkiin mukaan.

Hyvät lukijani, jos vain mitenkään voitte välttyä tämän kirjan lukemiselta, tehkää se. Tämä on kuin Twilightin pahimmat palat potenssiin sata ja vielä huonommin kirjoitettuna.

P.S. Yksi ainoa asia ohentaa mutakerrosta, joka tätä kirjaa mielessäni peittää, ja se on maininta yhdestä upeimmasta klassisesta kappaleesta ikinä, Thomas Tallisin Spem in Aliumista. Grey pistää tämän kappaleen soimaan, kun hivelee Anastasiaa sulalla. Miksi ei muuten koskaan koko kanalla? Sehän se vasta pervoa olisikin!

14 kommenttia :

  1. Ihana sun hassu teksti. Meinasin itsekin blogata tuosta kirjasta. Mietin, olisiko mistään saatavissa Suomen myyntilukuja? Kuka tuon ostaa, montako kirjastokappaletta meillä on ja niiden lainauskerrat. Jos tuota on myyty kaupoista ulos, niin mihin käyttöön? Takan sytykkeeksi vai? Jos kukaan ei siis lue. Ihana kuitenkin sun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos :)

      En tiedä, internet olisi varmaan tässä oiva apu. Elokuvalippuja on myyty parikymmentätuhatta, mutta kirjoista en näin äkkiseltään löytänyt mitään. Meidän kirjastossamme tätä on jotain kaksi-kolmekymmentä (jos ottaa laskee yhteen kaikki painokset). Joka tapauksessa lainaajia riittää - minä jouduin odottamaan tätä muutaman viikon.

      Kyllähän tätä luetaan, epäilen että pääosin uteliaisuudesta. Moniin myös saattaa vedota tällainen vähän erilaisempi "romantiikka". :D

      Poista
  2. Ei hitsi :D Varmaan tätä luetaan siksi, että kaikki sitä lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. "Kun se naapurin Marttakin lukee niin ehkä nyt sitten minäkin..."

      Poista
  3. Aivan loistava teksti (ja repsahdin lievästi tuolle otsikolle) :D

    Jooh, tämä tuli luettua tuossa kesän alussa jaaaa....... hyi helvetti. Christian on niin ällöttävä ja manipulatiivinen kusipää enkä edes aloita Anasta. Aivan järkyttävää kuraa tämä kirja ja minusta on aika hemmetin noloa että tämä ylitti Amazonissa Harry Potterin nopeiten myydyissä pokkareissa...

    Kuuntelin nuo kaksi muuta kirjaa Youtubesta Mark Oshiron lukemana ja pakko sanoa, että tuo tyyppi tekee jopa tällaisesta roskasta kuuntelemisen arvoista. Oshiro nimittäin lievästi sanottuna vihaa näitä kirjoja ja antaa sen kuulua. Suosittelen kuuntelemaan hänen tulkintaansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä kuunnella, voin kuvitella että oli mainio kokemus :D

      Poista
  4. Haha, elävästi tuli mieleen oma lukukamppailuni tämän "opuksen" kanssa pari vuotta sitten. Käsittämätöntä kuraa, josta yritän kuitenkin edelleen löytää edes jonkin positiivisen puolen: onhan se ihan ok, jos edes jotain lukisi, vaikka se sitten olisikin tätä... Mutta yhdyn kyllä ajatukseesi siitä, että miksi kaikki upea kirjallisuus jää sitten huomaamatta tällaisen markkinoidun roskan sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas tuntuu, että kannattaisi olla mieluummin lukematta kuin lukea tämä :D Ja positiiviseksi puoleksi ainakin itse laskisin hillittömät naurukohtaukset (iän pidentämistä ajatellen) sekä tämän merkinnän kirjoittaminen. Oli muuten hauskaa ;)

      Poista
  5. Moikka, olisin täällä haastetta tarjoilemassa :D http://ninankirjablogi.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    Toivottavasti ei ole vielä tehnyt :)

    VastaaPoista
  6. Nauran vedet silmissä! Tosi hyvä teksti! :D

    VastaaPoista
  7. Otas tää vielä uudestaan :D
    http://sanokaavainsudeksi.blogspot.fi/2015/10/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teen tämän samaan postaukseen Nina Marin haasteen kanssa ;)

      Poista

Kommentti piristää aina! :)