Oksanen kirjoittaa hyvin, täysin moitteettomasti. Mitään varsinaisesti negatiivista on hankala löytää. Kirja ei kuitenkaan iskenyt lainkaan. Kaikki tuntui niin lattealta ja Norma Ross, päähenkilö, aika ärsyttävältä tyypiltä.
Konsepti on eittämättä kiintoisa: Norman hiukset kasvavat metrin vuorokaudessa. Tätä oikkua Norman kampaajaäiti Anita koettaa peitellä kaikin tavoin, jottei tytärparka joutuisi Mengele-tyylisiin, epäinhimillisiin kokeisiin ja tutkimuksiin (joita siis ei nykypäivänä varmasti Suomessa tehdä). Tosin ennakkotapauskin on: Norman "esiäiti" Eva poseerasi mallina hiustensa kanssa, ja huonostihan siinä kävi. Tosin silloin elettiin aikaa yli sata vuotta sitten, jolloin kaikki oudohko oli pelottavaa ja saatanallista.
Kirja alkaa Anitan itsemurhasta. Niin työtoverit kuin Normakin yrittävät löytää Anitan salaisuuden ennen muita. Mistä tulivat hienot ukrainalaiset hiustenpidennykset, joiden toimittajaa ei millään tunnu löytyvän? Anita on kuitenkin jättänyt tyttärelleen perinnön, joka johtaa paitsi synkkien salaisuuksien, myös Norman oman alkuperän lähteille.
Kirjaan oli yritetty ympätä liikaa kaikkea. Silti juoni junnasi paikallaan ja tuntui, ettei oikein mitään tapahtunut. Oksanen itse on sanonut, että kirjaan on tulossa jatkoa (hyvä niin, ehkä tarina etenee sitten), ensin pitää kuulemma "kirjoittaa libretto". Mielenkiintoista.
Olin siis tosiaan Suomalaisessa kirjakaupassa seuraamassa Sofin haastattelua, ja keskustelu toimi oivana alustuksena kirjan lukemiselle. Jos kirjailija on vielä tulossa teidän kaupunkiinne, menkää ihmeessä katsomaan!
Arvostelukappale.
P.S. Sain Sofin nimikirjoituksen. Nyt minulla on kokoelmassani "jo" neljä signeerausta. Vau.
Taitavaa tarinointia ja sopivasti juonet jäävät auki... Puhdistuksen jälkeen on vaikea kirjoittaa samanveroista teosta. Tämä on kansainvälinen teos ja tässä on sopivasti mystiikkaa ja sitä outoutta... ja tarinahan on fiktiota, joten tarinassa on mahdollista joutua ihmiskokeisiin. Voi kuule, et tiedäkään mitä ihmiskokeita ihan oikeasti Suomessakin tehdään, saatikka sitten eläimille.
VastaaPoistaMinä en olekaan Puhdistusta lukenut ;)
PoistaJotenkin odotin enemmän Oksaselta, joka sentään on maailmalla asti tunnettu kirjailija. En viitsi lähteä hypetykseen mukaan vain siksi, että kirjailija on kuuluisa tai olisi moukkamaista olla tykkäämättä. En siis yhdy mielipiteeseesi.
Hyvä kuitenkin, että "maistui". Olisihan se sääli, jos kukaan ei tästä pitäisi.
Olen lukenut Oksaselta Stalinin lehmät, josta kyllä pidin, mutta joka oli mielestäni 100 sivua liian pitkä. Lopussa olisi ollut kovasti tiivistämisen varaa.
VastaaPoistaTämä kirja on kirjaston varausjonolla jollain sijalla 190, joten saa nähdä, milloin saan sen luettavaksi.
Minusta nuo Oksasen aiemmat kirjat, erityisesti historialliset, kuulostavat kyllä kiinnostavilta. Hyvä kuulla, että Stalinin lehmät on lukemisen arvoinen.
PoistaHui, mikä jono! Minä olisin ollut noin sijalla sata, mutta päätin sitten pyytää arvostelukappaleen, kun kärsivällisyys loppui kesken.