Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (1. Rakkaus)

"Minä haluan, että saan elämäni aikana rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua."

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ei ole trilogia vaan kolmiosainen kirja. Aluksi ajattelin, että tämä on vain rahastamista - tulot kolmesta kirjasta yhden kirjan sijaan, kieroa, eikö? Mutta aloitettuani toista osaa ymmärsin kirjailijan valinnan. Ei näin hirveää tarinaa voisi lukea kertaheitolla. Hädin tuskin edes yhtä osaa.

Se kuvotus, jota kirjaa lukiessani tunsin, oli jotain aivan uutta. Mikään kirja ei ole koskaan saanut minua voimaan niin pahoin. Ennakko-oletuksenani oli (takakannesta huolimatta), että Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on rakkaustarina. Siis sellainen rakkaustarina, joka päättyy hyvin. Onnellisesti. 

Kirja kertoo Rasmuksesta ja Benjaminista. Kummatkin ovat kaappihomoja, toinen ei tosin edes aluksi tiennyt seksuaalista suuntautumistaan. Benjaminille homous on vielä häpeällisempää kuin Rasmukselle, sillä hän on Jehovan todistaja. Jehovan todistajien yksi synti on homoseksuaalisuus, ja Benjamin erotetaan pian seurakunnasta.

Aloin jälleen miettiä, miten kirjailija on tietonsa hankkinut. En tiedä, onko Gardell ollut joskus Jehovan todistaja (kirja on kyllä omaelämäkerrallinen, joten hyvin mahdollista) Ainakin luulen niin. Kuinka joku "ulkopuolinen" voisi tietää noin kauhean tarkkaan, kuinka monta tuntia päivittäin käydä jakamassa traktaatteja (käsittääkseni jotain lehtisiä) ja millainen kuri perheen sisällä vallitsee?

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin käsittelee vaikeaa aihetta raa'alla tavalla, sortuen välillä myös liiallisuuksiin. Kieli on kaunista, mutta tehokeinoja käytetään raivostuttavan paljon. Gardell on tehnyt rohkean teon päättäessään avata elämäänsä lukijoille. Nykyajan Suomessa (ja toivottavasti myös Ruotsissa) suhtautuminen homoseksuaaleihin on muuttunut merkittävästi. Silti kannattaa muistaa, kuinka paljon vähemmistöt ovat saaneet taistella saadakseen äänensä kuuluviin.

Kaikkein herkimmille en tätä voi suositella. Mahtava teos, kerta kaikkiaan, mutta hyvin raju. Kun vain mietin noiden ihmisparkojen kärsimystä... Huh. Melkein alkaa itkettää.