Perttu Häkkinen & Vesa Iitti - Valonkantajat. Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä

Olen aina ollut kiinnostunut okkultismista ja salatieteestä. Ulkomailla on tapahtunut yhtä sun toista ja monenlaisia henkilöitä on kavunnut historian lehdille - vaikuttavimpana mainittakoon vaikkapa H. P. Blavatsky - mutta koto-Suomen pienissä piireissä esoteerikkoja on ollut aika vähän. Tai sitten ei, voisi ajatella luettuaan tämän kattavan kokoelman suomalaisista okkultisteista. Tattarisuon tapauksesta aina Tapio Kotkavuoreen asti suomalaisen mystiikan holveja valaiseva teos esittelee monenlaisia maagikoita, teosofeja ja (kenties) hullujakin.

Kirjailijat suhtautuvat aiheisiinsa toisaalta humoristisella lämmöllä ja toisaalta kunnioittavan vakavissaan. Taustatyö on tehty huolella, ja lukija tyytyväisenä havaitsee, kuinka suomen kieli taipuu Häkkisen ja Iitin kirjoitustyylin kaltaiseen ilotteluun. Sekä sisältö ja muoto ovat siis paremmat kuin voisi edes odottaa. Eräässä blogissa Valonkantajia oli tituleerattu yhdeksi vuoden parhaista tietokirjoista. Olen aivan samaa mieltä.

Vaikka teos onkin helppotajuinen, se ei jätä kiveäkään kääntämättä. Rennolla mutta varmalla otteella lukijan silmien eteen maalataan suomalaisen okkultismin kehityskaari, ja esitellyt henkilöt muuttuvat vereksi ja lihaksi kirjan sivuilla.

Mielenkiintoisin osuus on ehdottomasti Pekka Siitoimesta kertova pätkä, jonka pituus on noin 70 sivua - vähempi tuskin olisi riittänytkään. Natsismia ja okkultismia melko mielenkiintoisella tavalla yhdistelevä oppi sai minut nauramaan aivan hillittömästi - mukaan oli vedetty Atlantis ja Lemurian liskoihmisetkin - mutta myös vakavoitumaan. Kevyistä aiheista ei ole kyse.

"Teos [Siitoimen kirjoittama Musta magia] myös antaa konsulttiapua Saatanan kanssa liittoutumiseen. Oppisopimukseen pääsemiseksi mainitaan kaksi eri tapaa. Näistä ensimmäinen on pahamaineinen kissankeittorituaali, johon palaamme myöhemmin. Toinen tapa on varattu vain miehille. Sitä varten kokelaan tulee hankkia itselleen tilapäinen heila, joka ei vielä ole menettänyt neitsyyttään. Daami tulee saada kiintymään itseensä ja hänet pitää vietellä sänkyyn. Kun siitin puhkaisee immenkalvon, tulee kokelaan voimakkaasti ajatella seuraavaa lausetta: 'Tässä oi Pimeyden ruhtinas Lucifer, on Sinulle vaatimaton lahjani, jotta Saatana Sinun nimessäsi ottaisi minut oppilaakseensa!'

Polkaisun jälkeen spiritismipeliltä kysytään, onko Saatana hyväksynyt kokelaan oppilaakseen. Mikäli näin on käynyt, ei hänestä saa tulla 'juoppoa tai jätkää', vaan hänen on oltava kohtelias, miellyttävä ja siististi pukeutunut. Varsinainen liitto Saatanan kanssa solmitaan frakissa tai mustassa viitassa uudenkuun aikaan keskiyöllä. Rituaalin aikana oppilas vannoo: 'Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon pyhän Luciferin nimessä palvelevani Sinua oi mahtava Saatana!'"

Siitoimen toiminta yritettiin lopettaa monet kerrat. Suomettumisen aikoina hänen filosofioitaan pidettiin hyvin vaarallisina Suomen ja Neuvostoliiton suhteille, ja miestä haastatellut radiokanavakin uhattiin lopettaa. Kanava sai kuitenkin onneksi jatkaa toimintaansa sananvapauden nimissä. Osaltaan suomettumisen mureneminenkin voitaisiin kai laskea Siitoimen ansioksi, mutta hänen muut ansionsa ovat kyseenalaisia.

Sigurd Wettenhovi-Aspasta kertova osuus on uskomattoman hauska. Mies oli pseudokielitieteilijä, joka uskoi kaikkien maailman kielien periytyvän jollain tapaa suomen kielestä. Hän keksi hyvin mielenkiintoisia teorioita siitä, kuinka monet egyptin kielen sanat saadaan johdettua takaisin suomalaiseen alkumuotoonsa. Wikipediassa on pitkä lista näitä johdoksia.

Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa pikaisen ja viihdyttävän perehdytyksen suomalaiseen salatieteeseen. Erityisesti historiasta ja antropologiasta (mikseipä -sofiastakin) kiinnostuneille kirja on aarre.