Parhaiten mieleeni jäivät monenlaiset jännitteet niin yksittäisissä ihmissuhteissa, susilauman sisällä kuin susien ja daimonien välillä. Hieman kliseisesti Raisa saa tietää lisää syntyperästään, minkä seurauksena syttyy suoranainen sota.
Rouhiainen saa "viimeisen osan kirouksesta" huolimatta jopa hieman nostettua tasoa edellisestä kirjasta. Toimintaa Vainutussa on aika paljon, eikä ihmissuhteiden syvällisemmälle käsittelylle jää paljoa aikaa.
Kirjailija vakuuttaa paitsi tyylipuhtaudellaan, myös kielellään. Nuortenkirjojen kieli on harvemmin mitenkään ihmeellistä, mutta Rouhiaisen sanavalinnat ja tekstin rakenne ylipäänsä saavat uskomaan, että kyseessä on yksi tulevaisuuden kovimmista suomalaisista nuortenkirjailijoista.
Kirja on hyvin nautinnollista luettavaa ja juoni nopeatempoisesti etenevä. Edelleen korostaisin, että yhdysvaltalaisiin serkkuihinsa verrattuna tämä kirja ja sarja on kultaa. Rouhiaisella on upea kyky luoda eksotiikkaa tuttuakin tutumpaan ympäristöön.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)