Pete Suhonen - Koira joka kävi coffee shopissa

Tämä kirja päätyi käsiini sattuman kautta. En ollut koskaan kirjasta kuullutkaan, ja kun näin sen kirjaston hyllyssä, ajattelin sen olevan mukahauskaa ja -taiteellista höttöä. Vaan kas, eipä ollutkaan.

Koira joka kävi coffee shopissa on irvingmäisin kotimainen kirja, jonka tiedän. Se on kuitenkin myös jollain tapaa David Foster Wallacen tyyppinen loputtomine - ja aivan hemmetin kiinnostavine - alaviitteineen. Pete Suhonen on aivan mahtava kirjailija - miksi en ole kuullut hänestä aiemmin? Ja kuka ihme on suunnitellut näin hienolle kirjalle niin luotaantyöntävän kannen?

Jami on Pizza-Cabissa töissä ja kuljettaa pitsoja työkseen. Hänen pomonsa on muhkean perinnön saanut, kukkaa poltteleva Ahmed, ja niinpä Jamikin ajautuu pian tajunnanlaajentajien ihmeelliseen maailmaan. Kuriiriksi hän ei tahdo, mutta Ella-serkun hoitoon antama koira Papa hoitaa asian.

Jami päättää laittaa koiran tuomaan Amsterdamista muhkean määrän heroiinia, mutta siitä seuraa kauhea ja silti ilahduttava tapahtumasarja. Kun vielä hyperseksuaalisuudesta kärsivä Anna liittyy joukkoon, ihmiset alkavat kiintyä toisiinsa vaikeuksien keskellä - ja huomata, että elämä on todellakin elämisen arvoista. Huumeilla tai ilman.

Hahmot perustuvat muka tositapahtumiin. En voi ollenkaan sanoa, onko kyse metafiktiivisestä tehokeinosta vai todellisista henkilöistä, mutta välillä kertomus vaikuttaa turhan absurdilta ollakseen reaalimaailmasta napattu. Suhonen on siis sanojensa mukaan haastatellut ihmisiä, joihin kirjan hahmot perustuvat. Totta tai ei, ainakin kirja on spektaakkelimaisen mukaansatempaava.

Suhonen sai siis kunniamaininnan Otavan nuortenromaanikirjoituskilpailussa vuonna 2015. Kustantamo on kuitenkin WSOY, ja on helppo arvata miksi: Otavalla, tuolla "kustannusmaailman Pohjois-Korealla" on tuskin liiemmin halua julkaista näin räävitöntä kirjallisuutta - etenkään nuorille. Tosin kirjan takakansikin varoittaa teoksen olevan täysi-ikäisille. Nyt kaikki alaikäiset, lukekaa tämä kirja! Kuten myös vanhemmat ihmiset, jotka yhä muistavat nuoruutensa kompuroinnit.