Tua Harno - Oranssi maa

Tua Harnon Oranssi maa kertoo Sannasta, joka on poikaystävän jättämä, raskaana ja pahasti opinnoissaan jäljessä. Isä lähettää hänet australialaiseen kaivoskaupunkiin kirjoittamaan graduaan. Siellä hän tapaa Raldan, henkisen opettajan, joka saa Sannan lupautumaan vaellukselle kanssaan. Tuo vaellus kuitenkin muuttaa kaiken. Sanna lähtee autiomaahan suurin odotuksin, mutta hieman alleviivaavasti löytääkin lopulta itsestään tahdon elää omaa elämäänsä kuten haluaa.

Kirjan toinen päähenkilö on nelikymppinen suomalainen Martti, joka reissaa ympäri maailman kaivoksia perhettään kaivaten. Hän on, kuten Sannakin, elämän ja perheensä rikkoma. Stereotypioitani suomalaisesta, ongelmia vatvovasta kirjallisuudesta ei ainakaan tämä kirja hälventänyt, mutta sentään Harno on luonut elämän murjomat hahmonsa tyylillä.

Sanna on pelokas miesvaltaisessa kaivoskaupungissa, mutta hieman ironisesti ainoa todellinen vaara on nainen: Ralda vaelluksineen. Miesten ja naisten suhteita ja jännitettä sukupuolten välillä Harno käsittelee hyvin, ehkä tosin turhan korostavasti. Lukija ei ole tyhmä ja ymmärtäisi puolestakin sanasta. Kirjailijoiden helmasyntiin, auki selittämiseen, Harno ei kuitenkaan kirjan tärkeimmän tapahtuman kohdalla sorru, mistä olen kiitollinen. Ihmissuhteiden ahdistavuutta on kuitenkin käsitelty lähes liioitellen. Paikoitellen itseäni alkoi jopa huvittaa yletön vatvominen, erityisesti Sannan vanhempien eroja koskien.

Suomalaiseksi kirjaksi tämä on oikein hyvä. Ehkä olen liian tottunut amerikkalaiseen kirjallisuuteen, josta Suomessa julkaistaan pääasiassa vain parhaat palat, mutta suomalainen synkistely ja tekotaiteellinen kielellä temppuilu ei vain iske. Harno on kyllä Pulkkisensa lukenut, ja valitettavasti sen huomaa tekstistä. Erityisesti suomalaisten nuorten naiskirjailijoiden tapa lisätä tekstiinsä turhaa, "kirjallisesti taidokasta" höttöä saa lukijan lähes itkemään: tässä olisi tarvittu vähän ankarampaa kustannustoimittajaa.