Teos on rikosromaani ja sellaisena se myös ansaitsee tulla luetuksi, mutta siinä on myös yhteiskunnallista syvyyttä. Mukana on paitsi kotimaisia vähemmistöryhmiä (romanit), myös iranilaisia maahanmuuttajia.
Karli itse on minusta hyvin kiinnostava hahmo. Uskonnollisuus, konservatiivisuus ja oikeudenmukaisuus tuovat mieleen Murdochin murhamysteerit -televisiosarjan päähenkilön, William Murdochin. Mistään kyseisen TV-sarjan henkisestä iloisesta hupailusta ei kuitenkaan ole kyse, vaan Heino käsittelee vakavia aiheita ilman turhaa romantisointia.
Rikosetsivä saa tutkittavakseen nuoren, iranilaissyntyisen Taran katoamisen. Kaunis, suosittu ja menestyvä Tara on ollut mallikurssilla, jonka opettajan ammattietiikka on pahasti hämärtynyt. Eerola saa pian huomata, ettei tyttö ole ehkä ollutkaan niin kunniallinen kuin perhe on olettanut. Mallikurssi oli vasta alkua: kenkiin on piilotettu e-pillereitä ja huulipunaa, ja poikaystäväkin löytyy.
Eerolalla itsellään on Taran ikäinen sukulaistyttö Riikka, joka myös on käynyt mallikurssilla. Se ei ole hyvien romanitapojen mukaista, ja Eerola tuntee voimattomuutta yrittäessään saada tytön pitäytymään kulttuurillisissa normeissa. Selkeä rinnastus on nähtävissä kahden keskenään mutta myös suomalaisuuteen suhteutettuna erilaisen kulttuurin välillä. Molemmissa nainen on miehensä armoilla ja perinteet ovat kunniassa.
Kirja oli rikosromaaniksi aika löysin rantein kirjoitettu, ja toisinaan juoni kärsi jatkuvasta ihmissuhteiden puinnista. Ihmis- ja kulttuurikuvauksena tätä nimenomaan voisi suositella. Kenties luen Heinon kirjoja enemmänkin, kun aika sallii.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)