Cornelia Funke - Mustesydän

Mustesydäntä on suositeltu minulle vuosia eri tahoilta. Viimein, kirjahyllyä siivotessani, sain aikaiseksi tarttua Funken varmasti tunnetuimpaan teokseen. Varhaisnuortenfantasiaksi yllättävän synkkä Mustesydän piti otteessaan, ja lyhyet, välähdyksenomaiset luvut saivat minut lukemaan aina vain seuraavan pätkän.

Olisi ehkä pitänyt lukea Mustesydän nuorempana, että olisin voinut eläytyä paremmin itse seikkailuun ja 12-vuotiaan Meggien tuntemuksiin. Nyt lähinnä ihmettelin päähenkilön isän ja muiden aikuisten epämääräistä käytöstä - ja Capricornin eli suurpahiksen vähän vähemmän vapaaehtoista haaremia, jonka tämä on koonnut kirjoista loitsimalla. Huolimatta näistä puutteistaan kirja on ihan kelpo fantasiaromaani.

Fantasialle tyypillisesti tarinassa on yksi tietty esine, jonka kaikki tahtovat. Jotkin hahmot ovat siirtyneet maailmaamme Mustesydän-nimisestä kirjasta, ja he haluavat kirjan takaisin, jotta voivat päästä takaisin omaan tarinaansa. Meggien isä puolesta haluaisi kirjan, koska hän tuli vahingossa loitsineeksi Meggien äidin kirjaan joskus ja toivoo löytävänsä tämän kirjan sivuilta.

Tavallaan kirja oli kiehtova, mutta en täysin lumoutunut. Ihan hyvä on sanapari, joka herättää yleensä inhonväreitä, mutta juuri sitä tämä kirja minulle on. Ihan hyvä. Jatko-osat ovat kuitenkin hyllyssä, ja aion lukea ne.

Cornelia Funke - Veljeni peloton (Reckless #2)

Ihanaa, tämänkin sarjan toisen osan olen nyt saanut käsiini! Olen jo arvostellut aiemman osan täällä. Kiveen kadonnut oli siis aloitusosa tälle peilintakaisesta satumaailmasta kertovalle trilogialle. Jo edellisessä arvostelussa painotin sitä, kuinka ihanan uniikki ja satumainen (syystäkin) Funken luoma maailma on. Enkä joutunut tässäkään kirjassa pettymään!

Ainoa niin kutsuttu probleema Funkella on se, että kirjat alkavat kovin tahmeasti. Vasta melkein puolessavälissä tarina lähti kunnolla käyntiin. Mutta sitten se muuttuikin loistavaksi. Tai no... Jonkinlaista romanssia Jacobin ja Ketun välille olisin kaivannut. Kaikkea ei voi saada :)

En tiennyt, että Jacob olisi niinkin vanha kuin 26. Iästä päätellen kyseessä ei siis olisikaan teinikirja vaan aivan aikuisten kirja. Toisaalta tämä oli kirjastossa nuortenhyllyssä. Kaipa ne ammatti-ihmiset sitten tietävät.

Funken tyyli on kyllä upea. Ei siksi, että siinä olisi mitään hirmuisen erikoista, vaan siksi, että se poikkeaa muiden fantasiakirjailijoiden tyylistä aivan tyystin. Kirjailija käyttää lyhyitä lukuja, ranskalaisia lainausmerkkejä ja suloisen vinksahtaneita hahmoja osoittamaan, että hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta olla samanlainen kuin muut. Arvostan tätä piirrettä. Tietty myös monet muut juonelliset seikat yms. tekevät kirjasta niin hienon.

Suosittelen! :) Ei kannata luovuttaa, vaikka alku vähän tylsältä tuntuisikin.

Cornelia Funke - Reckless: Kiveen kadonnut

"Sysihaltiatar seisoi rannalla tähtien valo takertuneena hiuksiinsa. Kumpikin kuu hyväili hänen ihoaan, ja Jacob tunsi, kuinka hänen vihansa hukkui haltiattaren kauneuteen. Mutta muistikuva Willin kivettyneistä kasvoista sai sen leimahtamaan uudestaan."

Grimmin satujen henki elää, julistaa kirjan takakansi. Mielestäni tuollainen vertaus ei tee oikeutta itse kirjalle. Funken Kiveen kadonnut ei ole mikään Grimmin veljekset -fanifiktio, vaan oma itsenäinen teoksensa. Välillä tosin sorrutaan tukeutumaan hiukan liikaa vanhoihin satuihin, mutta juoni saa onneksi pian tuulta alleen ja tarina lähtee lentoon.

On pakko ihmetellä Cornelia Funken mielikuvikuvitusta. Peili, jonka kautta pääsee satumaailmaan, Sysihaltiattaren kiviarmeija... Kaikkea sitä. Välillä on kuitenkin ihanaa vain heittäytyä satumaisen kirjan maailmaan ja seikkailla goylien, kääpiöiden ja yksisarvisten seurassa.

Kirja kertoo Jacobista, käsittääkseni jo teini-iän ohittaneesta pojasta. Hän on käynyt Satumaailmassa jo vuosien ajan, aina veljensä Willin tietämättä. Yksi kohtalokas retki muuttaa silti kaiken - Will menee Jacobin perässä peilin läpi ja joutuu goylin, kivihirviön, kynsiin. Goylin raapaisu alkaa muuttaa Willin ihoa kiveksi. Jacobin on käytettävä kaikki neuvokkuutensa pikkuveljensä pelastamiseksi.

Kiveen kadonnut on laadukasta fantasiaa, jota voisin suositella noin 13-vuotiaasta ylöspäin. Kirja ei ole varhaisnuorten kirja, kuten aluksi luulin, vaan noin 13-16-vuotiaille suunnattua "teinikirjallisuutta". Seuraava osa, Veljeni peloton, on jo hyllyssä odottamassa lukemista. Postaan varmasti siitäkin, jahka saan sen luetuksi.

Viikonloppuja! :)