Näytetään tekstit, joissa on tunniste Diana Gabaldon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Diana Gabaldon. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. toukokuuta 2014

Diana Gabaldon - Matkantekijä

"Sulla on pyörein ahteri, jonka mää olen koskaan nähny!"

Oi tätä laatukirjallisuuden riemuvoittoa! Edellä oleva sitaatti määrittelee kirjan tason erinomaisesti. Ahteri loistaa pääosassa, kun matkustellaan pitkin Länsi-Intian saaristoa, käydään vieraisilla huoratalossa ja jahdataan hirmuista voodoo-eukkoa.

No ei sentään. Kirja herätti minussa joka tapauksessa sellaista hilpeyttä, että olen lähes haljeta innosta jakaessani sen kanssanne. En ole varmaan koskaan lukenut näin hupaisaa proosateosta. (Liha tottelee kuria on kylläkin hiukan hauskempi.)

Claire on viettänyt kaksikymmentä (kuivaa) vuotta ilman Jamieta. Kun hän saa sitten tietää, että tämä onkin elossa, hänen on pakko matkustaa aikatunnelin läpi vielä kerran tavatakseen rakkaansa. Ja siellähän Jamie onkin, valehenkilöllisyyden turvin hämärähommia harjoittavana kirjanpainajana (siis salakuljettajana), jolla on vaimo, kaksi tytärpuolta ja poika. Siinä missä Claire on ollut hiukan pidättyväisempi, Jamie on ottanut naimattoman miehen elämästään kaiken irti. Muutama vahinkohan siinä on sattunut, mutta mitä väliä sillä on, kun toisiaan intohimoisesti rakastava pari on jälleen yhdessä?

Jos nyt ihan totta puhutaan, en käsitä, kuinka lähes tuhatsivuisen kirjan voi lukea näin nopeasti. Siinä missä Anna Karenina tyssäsi jo puolessavälissä, Matkantekijä jaksoi koukuttaa loppuun asti. Eli oikein mainio kirja on kyseessä, vaikka vähän pyörittelinkin silmiäni viisikymppisen (!!!) Clairen seksihurjasteluille. Clairen ikä olikin luultavasti minua eniten häiritsevä asia, mukaanlukien se pieni tosiseikka, että Jamie on rouvaansa kymmenen vuotta nuorempi.

Kuinka Claire on niin ylivertainen? Kuinka hän on mahtava parantaja, hyvä äiti ja kaiken lisäksi vielä onnistunut iskemään itseään reippaasti nuoremman miehen? Niinpä. Sen verran hurjaa elämää Matkantekijässä vietettiin, etten aivan herkimmille voi tätä tajunnanräjäyttävää Pirates of the Caribbean-vaikutteilla maustettua seksihurjastelua suositella.

Post Scriptum: Tajusin juuri äsken, että Matkantekijän ja Muukalaisen välissä olisi ollut yksi kirja, Sudenkorento. Eipä ihme, etten tajunnut alussa yhtään mitään siitä Ranska-höpinästä :D

maanantai 23. joulukuuta 2013

Diana Gabaldon - Muukalainen

Muukalaisen tapahtumat alkavat kun Claire päätyy salaperäisen kivikehän kautta 1940-luvun Skotlannista 1700-luvulle samaan paikkaan. Skotlannin klaanien väliset kiistat ovat kärjistymässä, ja Claire onnistuu vain sekoittamaan pakkaa lisää.

Keskellä kaikkea hämminkiä Claire löytää kuitenkin ihmisen, johon hän voi turvautua - Jamie Fraserin, kotikonnuiltaan häädetyn lainsuojattoman. Kuten jokainen voi varmasti arvata, Jamie ja Claire rakastuvat ja päätyvät vielä naimisiinkin - tosin pakon sanelemina. Asiaa ei kuitenkaan helpota, että Clairella on jo aviomies, Frank, omalla vuosisadallaan. Tietynlainen kolmiodraama-asetelma on siis olemassa, mutta se jää toissijaiseksi, sillä Frank ei edes tiedä Jamien olemassaolosta.

Eniten minua tässä kirjassa häiritsee selvän motiivin puute. Miksi Claire joutui menneisyyteen? Miksi hän tapaa ensimmäisenä kammottavan Jonathan Randallin, joka on aivan Frankin näköinen? Kaikki tapahtumat tarvitsisivat jonkinlaisen syyn, mutta tällä tavoin kirja jää ikään kuin kesken.

Kirjan juoni on hyvin rönsyilevä, mutta henkilöhahmoja ei ole kohtuuttomasti. Paljon tottakai, mutta jos vertaa vaikkapa Anna Kareninaan (jossa on suunnilleen sama määrä sivuja), niin henkilöitä on suorastaan vähän.

Muukalainen on ihan hyvää viihdettä, mutta mitään painavaa asiaa se ei sisällä. 1700-luvun Skotlantia on kuvattu hyvin uskottavasti, ja jonkinlaista huumoriakin löytyy.