Karmivaa kotimaista vuodelta 2015

Olen nyt tänä vuonna pyrkinyt lukemaan enemmän kotimaista kirjallisuutta, ja sitä onkin sitten tullut luettua tiheämpää tahtia kuin koskaan ennen. Erityisesti ajattelin keskittyä tänä ja viime vuonna julkaistuihin romaaneihin (ja runoihin, joista ehkä kirjoitan jonkinlaisen #kirjoitataikuole -postauksen myöhemmin).

Marianna Kurton Rottakuningas on runokirja, joka on samaan aikaan kiehtova ja kauhea. Rotta on evoluution veturi ihmisen katsellessa vierestä milloin ihmetellen, milloin katuen. Sanoisinpa melkein, että Kurtto on kirjoittanut scifi-runoutta - niin erikoisia ja ikään kuin toisesta maailmasta tempaistuja tarinoita hänen runoissaan on. Veera Antsalon Pölyn historia on hieman samankaltainen kirja, jonka senkin luokittelisin scifi-runoudeksi.

Janne Koivulan Pariisin noita -esikoisromaanissa liikutaan hiukan steampunk-tyylisissä tunnelmissa muun muassa Helsingissä ja Pariisissa. Pääkallon sisältä löytyvä muistikirja johdattaa päähenkilöt seikkailujen äärelle. Arvostelukappaleena saamani kirja ei ehkä aivan vakuuttanut, mutta mikäli Koivula hiukan tiivistäisi ilmaisuaan, voisi tämän kyseessä olevan romaanin jatko-osa olla oikein viihdyttävä.

Miina Supisen Mantelimaa taas kertoo Mollista, entisestä lapsitähdestä, jonka on otettava vakanssi inhan kaupallisesta Mantelimaa-nimisestä epämääräisestä kauppa-huvipuistovirityksestä pelastaakseen perheensä taloudelliselta ahdingolta. Supisen edellinen kirja, Säde, oli uskomattoman tökerö ja sanalla sanoen surkea teos, mutta tämä uusin oli huumorintäyteinen, aivan uskomattoman hauska mutta silti viisas. Supisen hahmot ovat karikatyyrejä mutta silti hämmentävän tosia - jokainen henkilö on samaistuttava jollain tapaa.

Olen iloinen, että Supinen on ottanut varovaisen askeleen kohti vanhaa tyyliään. Saatan jo nähdä Liha tottelee kuria -kirjan hillittömän humoristin palaavan sanan säilä pistävämpänä kuin koskaan. Lisäksi maaginen realismi oli tässä kirjassa todella suuressa osassa - Mantelimaa sopii siis myös fantasian ystäville.

Miina Supinen - Säde

Toivottavasti kaikki ne lupaukset rehellisistä mielipiteistä eivät nyt romutu, kun kerron, että tätä kirjaa arvostellessa en voi olla rehellinen. Ensinnäkin onnistuisin karkottamaan kaikki lukijani rajulla kielenkäytöllä ja kymmenillä kirosanoilla. Toisekseen rehellistä mielipidettä pidetään yleensä vain loukkaavana, ja sitä se olisi tässäkin tapauksessa - loukkaus paitsi Supista, myös tämän faneja kohtaan. Joten. Yritän olla ihmisiksi ja kirjoittaa kerrankin sitä kuuluisaa rakentavaa kritiikkiä.

Säde on paitsi kirjan, myös päähenkilön nimi. Hän on kouluesimerkki tuuliviiristä, joka saa kaiken, mitä tahtoo, koska on niin hurmaava. Säde saa jopa työpaikan arkeologisilta kaivauksilta. Jokainen voi arvata, kuinka siinä käy. Jo kirjan alussa tehdään selväksi, että Vic Allcockin elämä loppui lyhyeen. Juoni siis perustuu siihen, mitä tapahtui, ei siihen, mitä on tapahtumassa.

Tämä herra Allcock siis kertoo koko tarinan. Välillä oli hiukan hämmentynyt olo - hän kertoi tilanteista, joissa ei ollut itse ollut paikalla, sekä Säteen päänsisäisistä tunteista, joista hänen ei olisi missään nimessä pitänyt tietää. Outoa.

Tai siis, outoahan tämä koko kirja oli. Mix and match, kaikki vain sekaisin! Täysin sekopäinen lahko, jylhät korpimaisemat, epämääräinen kuolemantapaus... Huh sentään, en voi muuta sanoa! Voi Miina, olisit nyt vähän säästellyt niitä ideoita seuraaviinkin kirjoihin.

Meno on hurjaa, kyllä, mutta pienimuotoinen revittelykin olisi ollut ihan sallittua edes silloin tällöin. Kirja on sellainen, että se yrittää voittaa sekä tavallisen kansan että kriitikoiden hyväksynnän - siinä onnistumatta. Kohderyhmä pitää valita, oli kyse mistä tahansa kirjallisuudenlajista.

En ehkä suosittelisi tätä kirjaa. Tästä oli arvostelu Parnassossa asti. Sen artikkelin tilalle olisin keksinyt kymmenen muuta kirjaa, joista kirjoittaa kritiikki arvostettuun kirjallisuuslehteen.

Tosin, nyt tuli mieleeni Supisen vanhempi romaani, Liha tottelee kuria. Se oli mielestäni aika hyvä, kun sen silloin joskus luin. Joten sitä voin suositella. Lämpimästi.