Dumplin, oikealta nimeltään Willowdean, asuu pienessä teksasilaiskaupungissa, työskentelee pikaruokapaikassa ja on täysin sinut itsensä kanssa. Kuitenkin hyvännäköisen Bon astuessa mukaan kuvaan Dumplin alkaa muuttua epävarmaksi. Bo haluaisi suudella ja ehkä vähän muutakin, mutta päähenkilö panikoi, koska on sittenkin kovin epävarma vartalostaan.
Ohuehkoksi jäävä tarina kantaa suurta teemaa. Itsensä hyväksyminen, erilaisuuden kunnioittaminen ja vallitsevien, sortavien normien purkaminen nousevat esiin. Erityisesti yksi kohta painui mieleeni oivaltavana. Dumplin on allekirjoittanut osallistumislomakkeen kotikaupunkinsa missikisoihin, ja hänen perässään seuraa pari muutakin tyttöä, jotka eivät sovi vallitseviin kauneusihanteisiin.
Kuitenkin Dumplinia tympäisee ihailu, jota hän on saanut osakseen: hänestä ylipainoisen tytön osallistumista kisoihin ei tulisi pitää erityisen rohkeana tekona, vaan normaalina asiana.
Kirja liputtaa selvästi sen puolesta, että jokaiselle tulisi taata sama arvo koosta, ihonväristä ja taustasta riippumatta: kaikkihan me olemme jollain tapaa samanlaisia. Kuitenkin koin hyvin ahdistavana kuvauksen Lucy-tädistä, joka menehtyi melko nuorella iällä - yli 200-kiloisena. Itsensä ja toiset on hyväksyttävä, mutta entä kun henki on vaarassa?
Tarina itsessään jää silti hyvin ohueksi (juonta olisi voinut vähän lihottaa, heh heh). Lucyn ja Dumplinin äidin suhde oli kirjassa kuvattu mielenkiintoisesti. Poikakuviot puolestaan tuntuivat tavallaan turhilta, vaikkakin genren huomioonottaen välttämättömiltä: onko tarinaa, jossa tyttö löytäisi voiman/elämänhalun/minkä tahansa tavoiteltavan asian aivan itse, ilman vastakkaisen sukupuolen avustusta? Ei rakkaus tosin mitään ruusuilla tanssimista tässä kirjassa ole.
Miljöön kuvaus on kiinnostavaa ja elävää. Lukija saattaa nähdä silmiensä edessä tomuisen, rasvaisen pikkukaupungin ja sen enemmän tai vähemmän väsähtäneet asukkaat. Kuten usein Teksasiin tai jonnekin USA:n eteläosiin sijoittuvissa tarinoissa, saatan tässäkin tuntea jonkinlaisen haikean ja sisäänpäinlämpiävän menneen maailman tunnelman.
Hienoa sanomaa kirja silti kantaa. Rakastakaa itseänne, olitte sitten millaisia tahansa.
Tässä on hyvä artikkeli rohkaisua kaipaaville. Suosittelen myös saman teeman ympärille kietoutuvaa, Italiaan sijoittuvaa romaania Ihan kivat kasvot. Luin sen ennen kirjablogiaikaa, mutta muistan
pitäneeni siitä kovasti!
Arvostelukappale.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)