Välillä mietin, saako tällaiselle edes nauraa. Esimerkiksi Hugleikur Dagsson on Rileyhin verrattuna kuin hattaraa valoisana kesäpäivänä. Ja ne, jotka ovat lukeneet Dagssonia, tietävät kuinka hilpeä meno hänen piirroksissaan on.
Nauroinpa kuitenkin. Kirjan lukemisen - vai pitäisikö sanoa katselun, kun kyseessä kuitenkin oli suhteellisen tekstitön sarjakuva - jälkeen oli puhdistunut olo. Kuolemakaan ei enää pelota, kun sille nauraa päin naamaa. Toivoa vain sopii, ettei kukaan ota tästä mallia. Eikä Abban levyillä kannata tappaa itseään, niitä voi käyttää parempiinkin tarkoituksiin!
Täältä ja täältä löydät näytteitä Rileyn hulvattomista piirroksista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)