Kiitos Todella vaiheessa -blogin Reta Anna Marialle tästä haasteesta!
Haastesäännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi
Aloitin bloggaamisen vuonna 2013. Luin paljon ja olin hieman turhautunut, sillä minulla oli lukemastani paljon sanottavaa, mutten voinut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa. Sitten päätin ryhtyä kirjaboggaajaksi. En ollut niinkään kiinnostunut yhteisöstä, jonka olemassaolosta toki tiesin, vaan kirjoittamisen ja mielipiteiden muotoilun kehittymisestä. Lisäksi oli hauska tietää, että oli yleisöä, josta jopa osa kommentoikin tekstejäni.
Aloittelevalle bloggaajalle sanoisin, että pidä oma juttusi ja kirjoita hyvin, siis todella hyvin. Niche-jutut voit unohtaa. Jos osaat kirjoittaa innostavasti ja hauskasti, ihmiset lukevat blogiasi, vaikka se kertoisi autonrenkaiden ominaisuuksista tai vastaavasta, aivan yhtä tylsästä aiheesta. Myös me humanistihupakot. Ainakin minä.
Muista kuitenkin myös asiasisältö. Mikäli sinulla on vaikeuksia joko muodossa tai sisällöstä, älä huoli - hallitset sentään toisen. 90%:lla bloggareista ovat molemmat aivan hukassa. Opettelemalla kirjoittamaan olet jo parhaan kymmenen prosentin joukossa, mutta kuten mainitsin, koeta keksiä jotain sanottavaa.
Mainosta hienovaraisesti. Blogin osoitteen voi ehkä juuri ja juuri vielä liittää kommentin perään, mutta sub4sub-jutut voi ainakin kirjablogeissa unohtaa. Usein kuitenkin seuraan kaikkia, jotka minuakin seuraavat, sillä kirjablogit kiinnostavat. Mutta älä tyrkytä, muuten olet säälittävä. Suomi24:n keskusteluissa ei ainakaan kannata mainostaa tai maine menee. Ei myöskään vauva.fi:ssä.
Tee blogipersoona, harjoittele tyyliä, hio, katso maailmaa myös sen bloggaavan sivupersoonasi läpi. Ai mikä aitous? Unohda. Ei kukaan ole täysin oma itsensä. On ihan okei feikata vähän, erityisesti aiheblogeissa jotka eivät edes keskity bloggaajaan itseensä.
Jos kirjoitat kirjoista, kirjoita niistä. Jos kirjoitat elokuvista, älä kirjoita kirjoista. Jos haluat sanoa painavan sanasi molemmista, risti blogisi vaikka kulttuuriblogiksi. Jos kulttuuriblogi tarkoittaa sitä, että puolet postauksista on sisustusta ja yhteistyöpostauksia, palaa miellyttämään suurta yleisöä ja risti nettipäiväkirjasi lifestyleblogiksi. Tai pistä pystyyn Instagram-tili, se on seksikkäämpää.
Vältä karkeaa kieltä. Lukijaa vain myötähävettää, vaikka kuinka yritit olla cool.
Lue Auli Hakulisen Iso suomen kielioppi. Pari kertaa, jos tuntuu, ettet tajua mitään. Mikään ei ole kamalampaa kuin kirjablogi, joka vilisee kirjoitusvirheitä. Seikka pätee myös mihin tahansa blogiin.
Älä bloggaa omalla nimelläsi. Anonyymiäkin pelottaa joskus, enkä halua edes kuvitella kuinka huonosti julkkisbloggaajat nukkuvat yönsä.
Pidä säännöllinen postaustahti. Kerran tai kahdesti viikossa on ihan hyvä. Ei-päivänpolttavia postauksia voi myös kirjoittaa etukäteen.
Siinäpä oli pari vinkkiä. Haastan heidät:
Kirjoitan ja luen, siis olen
Sanokaa vain Sudeksi
Lasisipulissa
Kasoittain kauniita sanoja
Kirjaneidon tornihuone
Pihin naisen elämää
Samakuu - blogi kirjoittamisesta
Iltatähden syttyessä
Unelmien aika
Kirjojen kamari
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ellei ole suomen kielen opiskelija tai muuten vain erittäin kiinnostunut suomen kieliopista, suosittelen Ison suomen kieliopin sijasta Käyttökielioppia. Se ei ole yhtä paksu ja uhkaava, mutta silti tarpeeksi riittävä. Onpa ollut myös suomen kielen oppiaineen pääsykokeena useana vuotena.
VastaaPoistaBlogin mainostaminen on kyllä tosi hienovaraista hommaa, sillä tietty on ok, mutta jossain vaiheessa astutaan rajan yli. Ns. epä-ärsyttävä mainostuskeino on vain itse seurailla ja kommentoida paljon. Jos joku huomaa, niin silloin huomaa.
Omalla nimellä esiintymisessä on puolensa. Joskus jopa osa kirjailijoista sanoi, että toivoisivat tietävänsä enemmän kirjabloggaajien nimiä. Kai se kuulostaa ammattimaisemmalta ja luotettavammalta. No, paras minäkin olen puhumaan, kun en itse omalla (koko) nimellä pidä blogia, mutta sanotaanko, että pienellä salapoliisintyöllä se on mahdollista selvittää blogini kautta. ;)
Kommentointi ja seuraaminen on ehkä enemmän itsensä näkyväksi tekemistä kuin mainostamista. Näin itse ajattelisin.
PoistaAivan. Itsehän en ole lukenut kuin Tammen ohjeet kirjoittajille, suomentajille ja oikolukijoille. Otaksuisin käyttökieliopin sisältävän myös kaikkein yksinkertaisimmat perusteet, eikä sellaisia jaksa kukaan kieliopin hallitseva kahlata läpi. :D
Iso suomen kielioppi saisi toisaalta harkitsemaan kahdesti, haluaako aivan oikeasti kirjoittaa työkseen (tai harrastuksekseen).