Dylan Thomasin varmasti tunnetuin runo Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla on raju kannanotto elämän puolesta ja alistumista vastaan. Useat kirjailijat, erityisesti scifin kirjoittajat, ovat tulkinneet runon olevan yhteiskunnalliseen vastarintaan kannustava tai ainakin siinä tarkoituksessa käyttäneet runoa romaaneissaan, mutta teema on monitulkintainen.
Tässä tulkinnassa käytän Risto Ahdin suomennosta kokoelmasta Maailman runosydän. Tämä on mielestäni kahdesta suomennoksesta parempi.
Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla,
vanhuuden pitäisi palaa ja kirota illan saapuessa,
riehua valon kuolemaa, raivota raivoamalla.
Vaikka viisaat tietävät kuoleman saapuessa, että puhumalla
ei voi synnyttää salamoita, että pimeä on totta,
he eivät kulje siihen hyvään yöhön sovinnolla.
Hyvät ihmiset, viimeisen aallon saapuessa, valittamalla
katsovat avuttomuuttaan vihreän lahden pinnalla,
riehuvat valon kuolemaa, raivoavat raivoamalla.
Villit, jotka sieppasivat auringon lennosta laulamalla
ja oppivat, liian myöhään, murheensa auringon matkalla,
eivät luovu yöhön sovinnolla.
Vakavat ihmiset, lähellä kuolemaa, sokeutuvalla katseella,
näkevät sokeitten silmien voivan meteorien tavoin salamoida
ja iloita, etteivät luovu pimeään sovinnolla.
Ja sinä, isäni, vanhuuden korkeudella,
kiroa, siunaa, pidä minua julmilla kyynelillä, rukoilen,
älä astu yöhön sovinnolla
raivoa, riehu valon kuolemaa, raivoa raivoamalla.
"Vanhuuden pitäisi palaa ja kirota illan saapuessa" voitaisiin tulkita tarkoittamaan tietynlaista saappaat jalassa lähtemisen ihannointia, taistelua loppuun saakka. Se, joka lähtee raivokkaan kamppailun saattelemana, on sankari. Kuitenkin Thomas kirjoittaa "hyvästä yöstä", jonka merkitystä voitaisiin avata joko arkisen käyttötarkoituksensa kautta tai houkuttelevana, helppona vaihtoehtona. Sovinnolla ei saa lähteä, vaikka lähtö olisikin välttämätön. Runon puhuja kannustaa suoranaiseen raivoon, jotta kunnia säilyisi viimeiseen saakka. Kyse on ilmiselvästä viivytystaistelusta, sillä esimerkiksi "viimeinen aalto", jonka itse näen mielessäni kaiken mukanaan vievänä tsunamina, näyttäytyy vastaansanomattomana, suurena ja valtavana luonnonvoimana - siis itse kuolemana.
Runon alkupuoli on vielä tulkittavissa universaalisti. "Illan" voidaan toki katsoa olevan elämän ehtoopuoli, mutta myös synkkien aikojen tai peräti lopun ennusmerkki. Valon kuolemaa vastaan on taisteltava, mutta mitä tuo valo sitten on? Hengen loistava hohde, elämä, oikeudenmukaisuus - kuten sanottua, alkupuolen tulkintamahdollisuudet ovat hyvin inklusiivisia.
Tietynlaisesta väistämättömyydestä muistuttavat myös säkeet "Vaikka viisaat tietävät kuoleman saapuessa, että puhumalla / ei voi synnyttää salamoita, että pimeä on totta". Suuretkaan puheet eivät aina auta, ja ne, jotka sen tietävät, eivät silti ole kohtalolleen alistuneita. Salamat eivät valaise pimeyttä. Viisaat tietävät, että se, mitä kohden he ovat matkalla, on aivan totta, että pelkoon todella on syytä - ja siksi valon kuolemaa vastaan on taisteltava. Taistelu on ehkä turhaa, mutta symbolista arvoa sillä kyllä on.
Kolmas säkeistö muistuttaa siitä taistelijasta, joka herää henkiin tarpeen vaatiessa ja tietynlaisessa tilanteessa. Jokainen näkee lopun koittaessa sen, mitä tuleva. Silloin raivo lyö ylitse aallon lailla. "Hyvät ihmiset", ehkä arvottavana ilmauksena, ehkä puhuttelumuodossa, eivät alistu. Hyvin kryptinen on silti värivalinta, vihreä. Ovatko lahdet yleensä vihreitä? Kenties kyse on veden pinnalle kasautuvasta levästä hieman kummallisena elämän symbolina tai sitten vihreästä onnen symbolina: Olkaa onnellisia, että saitte edes elää!
Neljäs säkeistö on kuplivan kryptinen: toisaalta se kirvoittaa jonkinlaista hupia muuten niin synkän runon keskelle, toisaalta saa vajoamaan päiväkausiksi ajatuksiin ja tulkintojen vyöryyn. Kuinka siepata aurinko lennosta laulamalla? Tietynlainen kepeys ja ilo on nähtävissä sanavalinnoissa. Kirkas auringonvalo, laulu, huolettomuus - sikäli kun villeihin viitataan - ovat symboleja keveälle mielelle. Mikään raskas ei vielä paina sydäntä. Neljännen säkeistön yleistunnelma on kuin jonkinlaisesta pelistä: lauleskellaan ja sieppaillaan asioita suoraan lennosta sen enempiä huomista murehtimatta. Liian myöhään nuo iloiset villit kuitenkin havahtuvat murheisiinsa "auringon matkalla", siis ajan kuluessa eteenpäin. Tuo samainen aurinko siepattiin aiemmassa säkeessä. Tietynlaista vastentahtoisen takertumisen mielikuvaa on vaikeata estää.
Thomas kirjoittaa, että sokeat silmät voivat salamoida meteorien tavoin. Tässä kohtaa aletaan mennä ekslusiivisempiin tulkintoihin: Onhan ilmeistä, että esimerkiksi yhteiskunnallista symboliikkaa säkeistöstä ei voi johtaa. Sokeat eli ne, jotka eivät näe tilanteen todellista luonnetta, eivät nouse vastaan eivätkä näe mitään väärää. Runon suunta alkaa hahmottua. Kokonaistilanne voidaan nähdä tietysti symbolisena, mutta runon kielikuvat kertovat yksinkertaisesti elämästä - tai ehkä paremminkin kuolemasta.
Viimeisessä säkeistössä runon näkökulma muuttuu: Runon minä kääntyy sinän puoleen. Runon kuulija onkin ollut puhujan oma isä, kuolinvuoteellaan viikatemiestä odottava vanha mies, joka on jo vajonnut alistuneeseen apatiaan. Runon puhuja koettaa saada isänsä reagoimaan - aivan millä tahansa tavalla. Hän puhuu ristiriitaisesti: "Kiroa, siunaa..." Lukija huomaa epätoivon ja alkaa kyseenalaistaa aluksi niin ylevältä tuntunutta vimmaa. Kyseessä on vain valtava tunteenpurkaus, kamppailu väistämätöntä vastaan.
Runo on ehdottoman kohottavaa, mutta toisaalta myös surullista luettavaa. Runoilijan ajatuksissa on nähtävissä valtavaa kuolemanpelkoa: elämä on kaikki, mitä meillä on. Thomas ei kirjoita luvatusta maasta tai taivaasta, ei edes rauhasta. Ei ole mitään menetettävää, ja siksi valo on pidettävä palamassa - loppuun saakka.
Lyriikka-analyysissä analysoin runoja milloin mitenkin. Koetan löytää oman tulkintani, ja sen vuoksi vältän yleisten käsitysten toistoa. Ehdotuksia otetaan vastaan.
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Lyriikka-analyysi: Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Mielestäni upea tulkinto tai analysointi, avasi silmiä monille ajattelemattomille aspektille. Hyvä nostattava tai tuuperruttava, maahan painava runo ja sitähän ne pitäisikin olla.
VastaaPoistaKiitoksia! <3
PoistaKyynelsilmin luin mahtavan tulkintasi. Kiitos tästä.
VastaaPoistaVoi miten ihana kommentti, anonyymi! Kiitos sinulle. <3
PoistaHieno analysointi. Itse runo tuli vastaan elokuvassa Interseller, jos tämä löytyy päänäytelijöiden lukemina. Edellämainittu elokuva on mielestäni yksi hienoimmista. Silmät kastuvat ja mielikuvitus laukkaa..
VastaaPoista