Anna, A lopussa

Netflixin ihmeelliseen maailmaan tutustuttuani en voi muuta kuin hämmästellä, kuinka laadukasta sisältöä tuosta niin kovin surkeana pitämästäni suoratoistopalvelusta löytyy. Stranger Things on loistava, ja samoin on sarja, jonka katsoin heti sen perään: Anne with an E, kotoisammin Anna, A lopussa. Se on seitsemän jakson pituinen filmatisointi Annan nuoruusvuosista, ja vaikka moni on moittinut uutta filmatisointia synkäksi, se on minusta kaukana siitä. Harva sarja onnistuu näin hyvin sekä kunnioittamaan alkuperäisteosta että tekemään siitä uuden version.

Tarina on sama vanha tuttu: Orpotyttö Anna Shirley päätyy kahden naimattomana elävän sisaruksen, Marillan ja Matthew'n, taloon, jossa odotetaan poikaa saapuvaksi - aurinkoisen luonteensa ansiosta tyttö saa kuitenkin jäädä ja voittaa vähä kerrallaan ihmisten sydämet puolelleen. Netflix-versio on välillä jopa uskottavampi kuin alkuteos. Sosiaaliset ongelmat, yhteiskuntaluokat, naisen asema ja yleinen kurjuus 1900-luvun alussa tulevat käsitellyksi paljon paremmin kuin Montgomeryn alkuperäisteoksessa. Sarjan tekijät ovat lisänneet joukkoon paljon omaa, mutta se ei haittaa; minusta he vain sanovat sen, mitä Montgomery itse ei jostain syystä tohtinut lausua ääneen Anna-kirjoja kirjoittaessaan.

Annan näyttelijä, Amybeth McNulty, on roolissaan loistava ja aito, ja Annan sisäinen herkkyys tuntuu kumpuavan hänestä kuin itsestään. Myös Diana Barrya näyttelevä Dalila Bela on todella sopiva rooliinsa. Annan ja Dianan ystävyyssuhde on äärimmäisen realistinen, ja vaikka Diana onkin ystävällinen ja suurisydäminen, on hänelläkin paineensa sopeutua joukkoon ja koettaa suitsia Annaa samaan muottiin, jossa kyläkoulun tytöt elävät.

Kameratyöskentely ja valaistus luovat todella hyperrealistisen kuvan yli sadan vuoden takaisesta maailmasta: värit muuttuvat vuodenaikojen mukana, ja kauniit lähikuvat tuovat tarinaan intiimiyttä, jonka yleensä voi saavuttaa parhaimmillaan vain kirjoissa. Näyttelijät ovat äärimmäisen herkkiä, ja ehkäpä käsikirjoittaja ja ohjaajakin ovat käsitelleet tarinaa yhtä varovasti kuin Marilla ametistikoruaan - niin alkuperäistekstiä kunnioittava, koskettava ja mukaansatempaava sarja Anna, A lopussa on.

L. M. Montgomery - Sara ja Kultainen tie

Luin jokin aika sitten kirjan Sara, tarinatyttö ja pidin siitä melko kovasti suomennoksen kurjasta laadusta huolimatta. Nyt tuli vuoroon jatko-osa, joka oli edeltäjäänsä parempi paitsi laadullisesti myös sisällöllisesti.

Kultainen tie merkitsee kirjan lasten kauneuden ja viattomuuden päiviä: aikaa ennen aikuisuutta. Joukon veturi, Sara Stanley (myös Tarinatyttönä tunnettu neitokainen) kertoo ystävilleen satuja ja johdattaa heidät jos jonkinmoisiin kommelluksiin. Kuitenkin hän on heistä vanhin: viisitoistavuotiaan toinen jalka on lapsuudessa ja toinen aikuisuudessa.

Hahmot olivat aika värittömiä ja heidät määriteltiin vain yhden asian kautta. Cecily oli viaton, turhamainen koulutyttö; Felicity nipottava pikku leipuri; Sara Ray kurja itkupilli; Dan ärsyttävä kiusanhenki; Peter kunnollinen mutta vähän huonompiosainen poika; Felix onneton pullero ja Sara Stanley mestarillinen tarinankertoja. Ja sitten tietty kirjan kertojaääni, Bev, jonka olemassaolon hetkittäin lähes unohdin, niin tylsä ja väritön hahmo oli kyseessä. (Voi, miksi kirjailija ei käyttänyt hänkertojaa!)

Montgomery on mestarillinen sanataituri. Varmasti Tarinatytön hahmossa on vähän häntä itseään. Hahmot hurmaavat hienoisesta typeryydestään huolimatta. Kaikkein eniten rakastuin Ujoon mieheen (edellisen osan ensimmäisessä osassa suomennettu Avuttomaksi mieheksi, mikä hämmensi vähän), sillä hänessä oli eniten ambivalenssia. Halu tulla nähdyksi mutta pakko piilossa pysymiseen. Kiehtovaa!

Kirjasta ei uskoisi, että se on kirjoitettu yli sata vuotta sitten. Se on hyvin modernin oloinen, jos koukeroista ja maalailevaa kieltä ei ota huomioon. Jotkut asiat eivät vain muutu. Nuoret ovat aina nuoria - ja hyvä kirjallisuus on aina hyvää kirjallisuutta. Suosittelen! (Kannattaa kylläkin lukea ykkösosa ensin.)

L.M. Montgomery - Sara Stanleyn tarinat

Jokin aika sitten luin Annan nuoruusvuodet, josta pidin kovasti. Suunnittelin postauksessa lukevani Montgomerya enemmänkin, ja tässä sitä nyt ollaan - vähän pettyneinä. Valitettava tosiasia - suomentajalla on todennäköisesti ollut kiire saada työ tehdyksi, ja muutamat sivut ovat jääneet aivan kuin raakaversiovaiheeseen. Itse tarina on sen sijaan ihan luettava, vaikka "lasten" käytös lievästi hämmentääkin.

Tapahtumat sijoittuvat jälleen kerran Prinssi Edwardin saarelle, jolta kirjailija itse on kotoisin. Teini-ikäiset serkukset viettävät siellä aikaansa leikkien ja kuunnellen ihastuttavan Saran tarinoita. Sara on neljätoista eli ryhmän "aikuinen". Hän selvästikin nauttii siitä ihailusta, mitä kaikki muut hänelle osoittavat.

Henkilöiden sukulaisuussuhteet ja asuinpaikat jäivät minulle vähän epäselviksi. Sara ainakin asui saarella, samoin Felicity ja Cecily, jotka kumpikin olivat omalla tavallaan vähän turhan kärjistettyjä hahmoja maneereineen ja päähänpinttymineen. Felicity oli ehdottomasti koko porukan rasittavin tapaus. Peter, nuori apupoika taas oli valloittava persoona.

Kertojaratkaisu on vähintäänkin omituinen. Minä-kertojana toimii Beverley King, jolla itsellään ei ole erityisen suurta merkitystä tarinan kannalta. Tarina itsessään on silti melko mukaansatempaava - luinhan kirjan sentään loppuun asti!

Suosittelen, jos pidät nostalgisesta nuortenkirjallisuudesta, jonka kanssa saa tunnelmoida ihan kunnolla!

Huom. en löytänyt kantta vanhasta painoksesta. Postauksen kuva on Minervan vuonna 2010 julkaisemasta uudesta käänöksestä.

L. M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet

Jostain syystä tartuin näihin nuortenkirjojen vankkumattomiin klassikoihin vasta nyt. Olin ajatellut, että tyttökirjat olisivat sellaista antifeminististä söpöstelyä, mutta jouduin - taas kerran - hyväksymään erehdykseni. Annan nuoruusvuodet oli minun ja äitini lukuhaasteeseen kuuluva kirja, joten se oli pakko lukea. Olen kyllä iloinen, että luin! Kirjan päähenkilö Anna Shirley on suloinen tyttö, jolta ei puutu mielikuvitusta tai kapinahenkeä. Hänen kasvattiäitinsä Marilla on myös ihana ihminen, vaikka välillä onkin olevinaan vähän ärtyisä. Ja Matthew... Kunpa jokaisella nuorella olisi tuollainen kuunteleva ja välittävä ihminen vierellään!

Kirjan ajankuva on aito, sillä kirja on kirjoitettu alunperin vuonna 1908 - jostain syystä se on suomennettu kuitenkin vasta 1920. Omien tietojeni (kirjassa lukeneiden vuosilukujen) mukaan siis. Joten kaikilla hassuilta kuulostavilla "puhvihihat ovat nyt muotia" -puheilla on vinha perä. Kyllä minua naurattaisi, jos sellaiset tulisivat muotiin tänä päivänä. Voisihan niitä toki käyttää, mutta... Hieman hupaisiltahan ne näyttäisivät.

Rakastin koko kirjan maailmaa. Kaikki oli niin suloista ja viatonta. Pidän kyllä myös rajummista tarinoista, kun sillä tuulella olen, mutta joskus tekee hyvää lukea jotain tällaista kevyttä ja piristävää. Vihervaara, Tumma päilyvä aallokko, koivukuja... Toivottavasti voin vielä palata joskus noihin maisemiin. Montgomerylla on upea taito kuvailla ympäristöä runsaasti sortumatta silti melodramaattiseen maailailuun.

Kirja alkaa, kun Anna tulee Marillan luo orpokodista. Marillan ja Matthew'n tarkoituksena oli ottaa poika, joka oisi auttaa peltotöissä, mutta Annan hurmaavan luonteen ansiosta he antavat tytön jäädä. Joissain kohtaa tuntui aivan epäreilulta, että jollakulla saattaa olla noin liukas kieli! Anna onnistui puhumaan itsensä jokaisesta pinteestä pois. Kunpa minäkin... Huoh.

Kirja kattaa sellaiset kuusi vuotta Annan elämästä, mikä on aika paljon nuortenkirjaan - tai ylipäänsä ihan tavalliseen romaaniin. Välillä tuntui raivostuttavalta, kun mihinkään tapahtumaan ei ehditty paneutua kunnolla, vaan aika meni koko ajan eteenpäin. Yksitoistavuotiaasta kuusitoistavuotiaaksi on kuitenkin aika pitkä matka. Mitä ihmettä tulevissa kirjoissa voi enää tapahtua? Eikö nuortenkirjojen tarkoitus ole kertoa nuoren elämästä?

Mutta, nopeasta ajankulusta huolimatta, suosittelen lämpimästi. Kirjaa voi hyvällä omallatunnolla sanoa ihanaksi, vaikka tuollaisia ylimakeita sanoja yleensä pyrin välttelemään. Lukekaa tämä, ette taatusti tule pettymään.

L. M. Montgomeryn tuotantoa:


Anna-sarja:

Annan nuoruusvuodet
Anna ystävämme
Annan unelmavuodet
Anna opettajana
Anna omassa kodissaan
Annan perhe
Sateenkaarinotko 
Kotikunnaan Rilla

Runotyttö-sarja:

Pieni runotyttö
Runotyttö maineen polulla
Runotyttö etsii tähteään

Sara-sarja:

Sara Stanleyn tarinat/Sara, tarinatyttö (2 eri suomennosta)
Sara ja kultainen tie

Pat-sarja:

Vanhan kartanon Pat
Pat vanhan kartanon valtiatar

Jane Victoria -sarja:

Jane Victoria
Jane Victoria tulee kotiin

Novellikokoelmia:

Tie eiliseen
Tiedän salaisuuden

Muita:

Sininen linna
Marigoldin lumottu maailma
Hedelmätarhan Kilmeny

Tiedot ovat Wikipediasta, mutta osan kirjoista olen niputtanut sarjoiksi ihan omin luvin. Ja kun tuota ihmeellistä supertietosanakirjaa selailin, löytyi tieto, että Annan nuoruusvuosia olisi suomennettaessa lyhennelty aika rankasti. Surullista. Ehkä kirjan tempo tuntui siksi niin nopealta.

Tulin muuten vasta nyt ajatelleeksi, että Annan nuoruusvuosien kirjoittamisesta on jo yli sata vuotta. Ajat ovat muuttuneet, mutta vähemmän kuin saattaisi aluksi kuvitella!