maanantai 21. joulukuuta 2015

2-vuotissynttärit! (Sisältää hykerryttävän nolon jutun)

Kaksi vuotta sitten aloitin tämän blogin. Olin ihan pihalla siitä, kuinka tehdä hyviä arvosteluja ja kuinka ylipäänsä pärjätä blogimaailmassa. Tuolloin omistin elämäni blogille (katsokaa vaikka postausten määrää, oikeasti).

Lukijoita alkoi tulla hitaasti mutta varmasti. Kun olin lisännyt lukijat-gadgetin, tarkkailin koko ajan, milloin ensimmäinen ihminen ilmestyisi. Riemuitsin, kun se tapahtui.

Kaksi vuotta on lyhyt aika. Siinä kuitenkin ehtii oppia itsestään ja maailmasta paljon. Ja lukea, ihan uskomattomia määriä. Kymmeniätuhansia sivuja, joiden läpi olen kahlannut, satoja maailmoja, joissa olen vieraillut.


Löysin myös ystävän, joka minun laillani verhoutui anonyymiteetin naamioon ja antoi minun lukea käsikirjoituksiaan. Hän pyysi minua kutsumaan itseään Sudeksi. Keskustelimme syvällisistä ja kevyistä asioista, tapasimme kerran ja sitten tapasimme uudelleen. Susi ei ollut susi lammasten vaatteissa, kuten pelkäsin aluksi.

Minä haluan pysyä anonyyminä. Kritisointi on helpompaa, kun tietää, että postilaatikkoon ei tipahda aamuisin valtavaa nippua vihapostia. Olen koko blogiaikani kuluessa saanut vain yhden negatiivisen viestin eräältä suomentajalta, joka oli loukkaantunut postauksestani.
(Kuvani kuitenkin löytyy sydämellä merkitystä välilehdestä. Aika hankala minua on siitä silti tunnistaa.)

Tähän samaan virteen yhdistänen vielä kiitoksen viidellekymmenelle lukijalleni. Kuinka ihmeessä te tänne olette ajautuneet? Melkein koen ramppikuumetta julkaise-nappia painaessani, kun tiedän, että jotkut tulevat todella näkemään nämä kirjoitukset. 

Toivottavasti kehityn seuraavan kahden vuoden aikana vielä enemmän kuin olen kehittynyt blogiaikanani. Teroitan sanani säilän ja ruodin kirjallisuutta (ja toivottavasti entistä enemmän myös muita siihen liittyviä ilmiöitä) niin tarkasti kuin kykenen. 

Vakava osuus oli tässä, nyt viihdettä kansalle :D Saatte lukea ennenjulkaisemattoman, ensimmäisellä luokalla kirjoittamani tarinan. Cringe alert!

Köyhät tontut

Oli kerran kaksi onnellista tyttöä. He eivät kuitenkaan tienneet, että jos sammakko hyppäisi heidän viereltään keski yöllä, heidän vintillään asuisi pian 2 tonttua, jotka vertauskuvasivat heitä.

Mutta he olivat köyhiä, ja jos tontut olisivat köyhiä, niin olisivat tytötkin. He eivät lainkaan tienneet tästä vaanivasta vaarasta. Ja se tapahtui seuraavana yönä. Kaikki oli pahan noidan taikaa. Mutta tämä noita oli nuori eikä osannut purkaus loitsua.

Noidan äiti, jonka nimi oli Eva, antoi voimansa lapselleen. Mutta taika raukeaisi vain, jos Mira tai Sara niminen tyttö rakastuisi 24-vuotiaaseen prinssiin ja sanoisi: Minä rakastan.

Eräänä aamuna oli Mira ja Sara ullakolla, kunnes Sara löysi niteen nimeltä "NOIDAN VOIMA ON MAAILMAN KORKEIN". Enpä usko, ajatteli Sara hiljaa. Ja hän ajatteli että kertoisi pian Miralle. 

Mutta mitä ihmettä! Mira oli kadonnut. Paha noita asui Saran tietämättä ullakolla tyttöjen salavessakopissa, sillä rakennus oli ennen hotelli. Teini-ikäinen nykynoita tunnetaan nimellä Sabrina Jokinen. Mutta Sabrinan sisko on tullut kostamaan siskolleen, joka sai voimat. Mira oli kaapattu. Tontut voittivat lotossa ja tulivat rikkaiksi. Sara oli prinsessa jolla oli keijun voimat. Mira ei jäänyt hetkeksikään WC-koppiin vaan lähti.

-Etsimään puolisoa. Hän löysi linnan ja sanoi eräälle prinssille: minä rakastan... silloin kaikki muuttui; Tontut himmenivät toisen ulottuvuuden iltahämärään. Noita muuttui tuhkaksi. Kaikki palasi entiselleen. Jopa heidän onnellisuutensa.
Loppu.
Haastan muutkin kirjabloggarit kaivamaan esille lapsuutensa noloimmat tekstit ja julkaisemaan ne. Häpeä kasvattaa luonnetta! ;)

Lopuksi vielä pari kuvaa siitä, mitä aion tehdä jouluna. 





Soittelen siis balalaikkaa, luen paljon ja pelaan Salaisuuksien saarta. Kyseinen peli on muuten aivan mahtava, suosittelen kokeilemaan!

Tästä tuli pitkä postaus. Lopuksi haluaisin sanoa, kuinka ihanaa on, että minulla on näin paljon lukijoita - ja että täällä ja muissakin kirjablogeissa vallitsee iloinen ja ystävällinen henki. 

Minusta on mahtavaa jutella kirjoista ja kirjoittamisesta. Ole siis rohkea ja laita keskustelua vireille!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ❤


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Ruta Sepetys - Harmaata valoa

Puhdistuksen luettuani mielenkiintoni alkoi yhä enemmän kohdistua Neuvosto-Baltian kohtaamiin vääryyksiin ja vuosikymmeniä kestäneeseen nöyryytykseen. Ruta Sepetyksen Harmaata valoa käsittelee Liettuan synkkää historiaa yllättävän kauniilla tavalla.

15-vuotias Lina Vilkas on lahjakas piirtäjä, jonka taidekoulu saa jäädä neuvostosotilaiden viedessä koko perheen työleirille Siperiaan. Elämä siellä on kovaa, mutta kaiken kurjuudenkin keskellä löytyy jotain, mistä pitää kiinni elämän valuessa ympäriltä.

Hiukan Anne Frankin päiväkirjaa muistuttava teos on ehkä yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. En halua kertoa juonta turhan tarkkaan, mutta hahmoissa panin merkille mustavalkoisuuden puuttumisen. Sepetys ei moralisoi muttei toisaalta sorru niin sanottuun vihollisen hyvyyteen: esimerkiksi Kretski on ylimielinen, ilkeä ja paha joistain harvoista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.



Harmaata valoa herätteli jo ennestään vahvaa mielenkiintoani pimeää historiaa kohtaan. Toinen maailmansota on täynnä kauheuksia, ja osasta varmasti vaietaan vieläkin. Neuvostoliiton kaltoinkohtelemat ovat uskaltaneet puhua tapahtumista vasta pitkän, pitkän ajan kuluttua.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Kirjassa ei herkutella väkivallalla, mutta henkisesti se saattaa olla herkemmälle todella rankka.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Referaatti: Aradia

Tutkija Charles G. Lelandin kokoama pakanaeepos kertoo Aradiasta, noitien palvoman jumalatar Dianan tyttärestä, jonka hän lähettää maan päälle pelastamaan köyhät ja orjuutetut - ja tietysti julistamaan noituuden ilosanomaa.

Kirjassa kerrotaan maailman synty myyteille klassiseen tapaan. Ensin luotiin Diana, joka puolestaan loi maan päälle keijut ja maahiset. Härän virtsarakosta hän loi taivaan ja hiiristä tähdet ja sateen.


Kirjassa on myös useita loitsuja ja niihin liittyviä tarinoita. Hahmot ovat jumalolentoja ja myyttisiä otuksia.

Aradia muistuttaa Raamattua yllättävän paljon. Se sekoittaa muinaisen Kreikan ja Rooman jumalia kristinuskon messiaskertomukseen. Kirjan kertomusten alkuperää voi epäillä, mutta jos tarinat olisivat todella antiikin ajoilta, saattaisivat ne paljastaa jotain tuohon aikaan vaikuttaneista pakanakulteista, joiden perintö elää yhä tänäkin päivänä mm. wiccalaisuudessa.

On hyvin mielenkiintoista, kuinka orjuuden lakkauttaminen on kirjassa selitetty jumalallisena ansiona. Aradiassa on tosin paljon muutakin kuin "aikalaiskertomuksia" ja tuon ajan ilmiöiden selittämistä. Aradia sisältää syntymyytin, tarinoita ja ohjeita noituuteen. Kirja on nykytietojen mukaan koottu monista lähteistä, ja siksi Antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurit ovat sulautuneet siinä ikään kuin yhteen.


Lähde: Charles G. Leland: Aradia, eli Noitaevankeliumi (1899). Suom. Päivi Laakso. Salakirjat 2012

Kuvat:
Pinterest
tari-elkiotter.livejournal.com

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kirjakuvia!

Minne jäivät Parnasso-pastissit? Tässä kuvapostaus, jonka tarjoama fakta on valitettavasti nolla, mutta esteettinen anti poikkeuksellisen suurta tähän blogiin. Ennen joulua koetan tehdä muutaman oikean kirjoituksen tänne, ja sen jälkeen vetäydyn budoaariini sulattelemaan joulukinkkuasoijakorviketta.







P.S. Muistakaa, että kehitysmaahan lähetettävän vuohen jälkeen paras joululahja on kirja! (Ja minä toivoin sarjalippuja elokuviin... Fariseus on puhunut.)