Puhutaan sellaisesta käsitteestä kuin "valkoisen miehen syyllisyys". En tiedä, onko käsite oikea tai virallinen, mutta silti se kuvaa tuntojani tällä hetkellä melko hyvin.
Kaikki hajoaa kritisoi siirtomaavaltaa niin raivokkaasti, että jopa näihin Afrikan tapahtumiin täysin syyttömän Suomen asukas tuntee jonkinasteista syyllisyyttä. Vaalean ihon vuoksi. Enkä ole edes valkoinen mies vaan valkoinen nainen. Näin sivuhuomautuksena.
Okonkwo, kirjan päähenkilö, on asuu afrikkalaisessa pikkukylässä. Hän on kunnianhimoinen maanviljelijä ja taitava painija. Hänen isänsä taas oli laiska ja aikaansaamaton. Okonkwo yrittääkin olla kaikin tavoin erilainen kuin isänsä. Hän menestyy maanviljelyksessä ja muussakin, mutta kun hän surmaa - vahingossa tietty - erään kylän pojan, hänet karkotetaan klaanista seitsemäksi vuodeksi.
Kirjan lukemisesta on niin kauan, että en muista nimiä, paikkoja tai oikeastaan mitään muutakaan. (Enkä tietenkään jaksa lähteä hakemaan muistiinpanoja...) Mutta. Tuomioksi sanoisin, että ihan hyvä. Kirja käsittelee teemaansa, afrikkalaisuutta, hyvin uskottavasti - totta kai, Achebe oli nigerialainen - ja kirjailija onnistuu rankasta aiheesta huolimatta ujuttamaan sekaan hiukan huumoria.
Minua jäi kuitenkin mietityttämään afrikkalaisten "villi-ihmismäisyys". Toisaalta 1800-luvun lopussa oli Suomen Lapin perukoillakin vielä hyvin primitiivistä.
Suosittelen. Kirja on tunnelmaltaan paljon rikkaampi kuin juoneltaan.
