John Green - Kilpikonnan kuorella

Yhdysvaltalaisen nuortenkirjailija John Greenin uusin teos, Kilpikonnan kuorella, ilmestyi kuin varkain. Siitä ei kohistu etukäteen ainakaan niin, että olisin siitä kuullut, ja kun sen lopulta sain käsiini, ei se tuntunut mitenkään uudelta tai ihmeelliseltä: jälleen uusi Green, joka todennäköisesti olisi laadukas mutta ei takuulla niin mukaansatempaava kuin Arvoitus nimeltä Margo.

Arvaukseni osui oikeaan. Kirja on tyypillinen ja hyvin greenmäinen: nuori ja vähän erikoinen teini joutuu seikkailuun ja löytää itsensä. Päähenkilönä on tosin tällä kertaa tyttö, Aza. Hän kärsii pakko-oireisesta häiriöstä ja koettaa pysytellä elämässä kiinni huolimatta jatkuvasti kalvavasta ahdistuksesta.

Azan paras ystävä Daisy on hullaantunut Tähtien sotaan, josta kirjoittaa suosittua fanifiktiota nettiin. Heidän ystävyytensä ei ole ongelmatonta, sillä Daisyn kärsivällisyys ei riitä myötätuntoon ongelmissaan kierivää Azaa kohtaan. Pidin siitä, että hahmojen välinen dynamiikka on aitoa, eikä sellaista ehdotonta ja rajatonta, kuten monesti nuortenkirjoissa usein on.

Ystävyyden tielle tulee myös Azan ihastuksentapainen erään kadonneen miljonäärin poikaan, Davisiin. Tämän isästä on luvattu palkkio, ja vaikka aluksi etsiminen on Azalle pelkkää ajankulua ajatusten harhauttamiseksi pois pakko-oireista, hän alkaa viihtyä kadonneen miehen pojan kanssa entistä tiiviimmin. Lopulta esteeksi rakkauden tielle nousee sairaus - aivan kuin Greenin aiemmassa teoksessa Tähtiin kirjoitettu virhe.

Kilpikonnan kuorella on mainio teos, joka on varmasti Green-faneille ja realistisen YA:n ystäville herkkua. Joulu- tai välipäivälukemiseksikin tämä sopii, mutta koska Greenin teokset ovat niin pieniä, kannattaa varata useampi kirja sohvapöydälle. Nuorelle lukijalle, jonka kirjamausta ei tiedä liikoja, tämä on pomminvarma joululahja.

John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle - Let it snow

Luin tämän ihastuttavan talvisen antologian vasta joulun jälkeen, vaikka ilmeisesti kirja on tyypillistä joulunaluslukemistoa. Tunnelma onnistui silti tavoittamaan minut, sillä täällä Suomessa parimetriset nietokset pysyvät maassa kevääseen saakka.

Let it snow on antologia, jollaisia Suomessa yleensä julkaisevat vain pienet kustantamot ja niihin kirjoittavat kohtuullisen tuntemattomat kirjailijat. Tässä antologiassa oli mukana peräti John Green, eli mistään harrastelijapuuhasta ei ole kyse.

Kolme talvista rakkaustarinaa nivoutuvat teoksessa yhteen eri kirjoittajien kertomana. Yllättävää oli, että jokaisella tarinalla oli oma suomentajansa. Ehkä tällä on koetettu maksimoida tarinoiden erillisyys.

Eniten pidin ensimmäisestä tarinasta, jossa Jubilee-nimisen tytön juna pysähtyy keskelle ei-mitään. Onneksi lähellä on kahvila, johon hän saattaa mennä lämmittelemään. Tämän kahvilan ympärille muutkin kirjan tarinat sijoittuvat: tuntuu kuin se vetäisi puoleensa omituisia tapahtumia.

Hän kuitenkin päätyy tuntemattoman pojan luokse, ja kirjan alaotsikkokin sen jo kertoo: romanttisilta tunteilta ei säästytä. Sama teema toistuu kahdessa seuraavassa novellissa.

Kirja on ihanaa höttöä niille, jotka haluavat irtautua talven synkkyydestä. Varsinaista viestiä teoksella ei ole, mutta eihän kaikilla kirjoilla tarvitsekaan olla.

John Green - Teoria Katherinesta

Kolme Greenin romaania luettuani voin todeta, että täydelliseen nuortenromaaniin tarvitaan vain traagisia rakkauskuvioita, neuroottiset päähenkilöt, mysteeri ja road trip. Aivan täydellisyyttä ei tämä viimeksi suomennettu Teoria Katherinesta ole, mutta rimaa se kyllä hipoo. 

Kun yhdeksästoista Katherine-niminen tyttöystävä jättää Colinin, hän on sydän säpäleinä. Onneksi höpsö Hassan pelastaa ystävänsä pulasta viemällä hänet matkalle, jolla on tarkoitus käydä kruununprinssi Franz Ferdinandin viimeisellä leposijalla. He vierailevat haudalla, mutta se johtaa johonkin vieläkin jännittävämpään.

Hahmot ovat hykerryttäviä: Colin, joka on hieman erikoinen useine kiinnostuksenkohteineen, koettaa kamppailla myrskyävän tunne-elämänsä kanssa. Sosiaalisesti älykäs Hassan puolestaan tukee kyllä kaveriaan, mutta kasvaa tarinan edetessä paljon muuksikin kuin pelkäksi sankarin aseenkantajaksi.

Teoria Katherinesta on kirja niille, jotka janoavat paitsi järkeä myös tunteita koskettavia tarinoita. Green tuntee nuoruuden ytimiä myöten: turhia herkistelemättä hän kuvailee identiteetin kanssa kamppailua, ystävyyttä - ja rakkautta, joka on vielä suloisen viatonta. 

Yhä edelleen erilaisuuden teema korostuu, aivan kuten Tähtiin kirjoitetussa virheessä ja Arvoitus nimeltä Margossa. Green myös kuvaa yksilön ainutlaatuisuutta ja silti samankaltaisuutta hämmästyttävän tarkkanäköisesti. 

Kirja on viehättävän älyllisesti rakennettu. Matematiikasta jotain tajuava (Hmm, mikä differentiaalilaskenta..?) saa varmasti paljon irti Colinin hillittömistä kaavoista ja yrityksistä ennustaa parisuhteidensa kestoa. Lopulta päähenkilökin tosin ymmärtää, että kaikkea tässä maailmassa ei voi mahduttaa logiikan piiriin.

Jos antaisin tähtiä, tämä saisi varmasti täydet viisi. John Green on aikamme huippuja, mitä realistiseen nuortenkirjallisuuteen tulee.

Arvostelukappale.