Ihan ensiksi on sanottava, etten ymmärrä kirjan nimeä. Enkä suomentajan valintaa muuttaa kirjan nimeä. Alkuperäisteoksen nimi oli Rape: A love story. Pidettiinkö tätä nimeä sitten liian sopimattomana, en tiedä. Enkä käsitä kirjan nimen merkitystä. Kirjassa ei ole minkäänlaista kostoa, enkä rakkaustarinaakaan onnistunut löytämään. Liekö nimellä sitten jokin syvällisempi merkitys.En voi todellakaan sanoa pitäväni tästä kirjasta. Kirja ei ole huono. Se on hirveä. Se on raaka, se on julma, ja voin sanoa, että täytyy olla todella sairas jotta voisi pitää tästä. Vihaan tätä kirjaa, koska kaikki tuo on todellisuutta, enkä haluaisi myöntää sen olevan. On niin helppoa katsoa muualle.
Kirjan kieli mukailee sen teemaa, se on rajua ja suorapuheista, eikä minkäänlaisia hengähdystaukoja ole ollenkaan. Kirja on vain yksinkertaisesti tiivistetty niin täyteen, että lyhyydestään huolimatta sitä on todella raskasta lukea.
SPOILERI!!
Kerrontatyyli on mielenkiintoinen. Ulkopuolinen kertoja (jota ei koskaan mainita nimeltä) kertoo Teena Maguiren, uhrin, tyttärelle Bethille koko tarinan. Mukana on myös joitain kerrontatavaltaan erilaisia lukuja, kuten niitä joissa kerrotaan raiskaajien ratkaisuista - kaikki eivät halua oikeuden eteen ja jopa kuolevat mieluummin.
SPOILERI LOPPU!!
Kadun yhtä asiaa. Hankin tämän omaan hyllyyn (tosin alennushinnalla), enkä luultavasti tahdo lukea tätä enää koskaan uudestaan. En tiedä, tutustunko Oatesin muuhun tuotantoon. Toisaalta, olen jo nyt perumassa lupaustani siitä. etten enää ikinä tartu Coelhon kirjoihin - ja Veronika päättää kuolla on lukulistalla. Eli saatan hyvinkin lukea Oatesilta vielä (joskus) jotain. Kuka tietää?
