Vuoden 2016 parhaat kirjat & tilastollinen katsaus edellisvuoden lukemistoon

Jo perinteeksi muodostunut vanhojenmuistelupostaus, jossa kokoan mahdollisimman tiukkaa tilastollista faktaa lukemistani kirjoista. Vuoden 2016 parhaat kirjat ovat sinä vuonna lukemiani (julkaistu ehkä jo aiemmin) ja ne on lajiteltu genreittäin. Täältä pääset edellisen vuoden tekstiin.

Uusia vuosia t. Yoda

Luin 231 kirjaa, eli 19 vähemmän kuin 2015, ja 53 470 sivua, mikä on huomattavasti vähemmän kuin toissavuonna, mutta ainakaan en lukenut niin paljon Sandemoja! Sain Jääkansan tarinan loppuun. Ehkä tänä vuonna olisi paikallaan lukea esimerkiksi Noitamestari uudelleen - tai Sandemo-sarja.

Pidin lupaukseni lukea enemmän kotimaista kaunoa. Tämän genren edustajia luettuihin kertyi 112, mikä on 49% kaikista luetuista. Rehellisesti sanottuna, varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Paras kirja: Seksistä ja matematiikasta, joka lähentelee nerokkuutta kerronnassaan ja päihittää kevyesti kansainväliset kilpailijansa.

Lasten- ja nuortenkirjallisuutta (pääosin jälkimmäistä) oli kaikista luetuista 13% eli 30 kappaletta. Oho, jostakusta on tulossa aikuinen! Näistä kotimaisia oli 8 eli 27%, käännöksiä 16 eli 53% ja englannin kielellä luettuja 6 eli 20%. Luen selvästi käännöksiä nuortenkirjallisuudessa eniten, kuten varmasti moni muukin. Suomeksi tarjontaa on oikeastaan aika vähän. Kaikki englanniksi lukemani kirjat taisivat olla nuortenkirjoja. Paras kirja: En osaa päättää. Ainakin Eleanor & Park, Fangirl ja Et kävele yksin ansaitsisivat ykkössijan!

Runokirjoja luin myös yhteensä 30. Niistä 2 oli ulkomaisia (Whitman ja Thomas) ja 28 kotimaisia. Hyvä minä! Paras kirja: post-alfa eli Paperi T:n ensimmäinen runokokoelma.

Sarjakuvia luin melko paljon erityisesti kesällä. Niitä kertyi peräti 48, mikä kattaa 21% luetuista. Näistä tosin vain 6% oli kotimaisia sarjakuvia, mutta ne painuivat mieleeni erinomaisesti. Kyse on siis Kati Närhestä ja hänen Agnes-sarjakuvaromaaneistaan. Paras kirja: Habibi, jossa paitsi tarina, myös piirrosjälki on päätähuimaavan kaunista. Ihana kirja.

Tietokirjallisuuttakin ehdin lukea. Aihepiirit vaihtelivat suomalaisesta okkultismista kuningatar Viktoriaan saakka, mikä on mielestäni vain positiivista. En ole ainakaan vielä jämähtänyt pelkästään yhteen aihealueeseen. Luin 12 tietokirjaa (hui, luulin oikeasti lukeneeni enemmän...). 4 ulkomaista ja 8 kotimaista, eli kuitenkin vedin kiitettävästi kotiinpäin. Paras kirja: Valonkantajat tai Sota ja seksi (kotimaisia molemmat, jee!)

Jäljelle jää oikeastaan vain käännöskauno, ja toisin kuin ehkä koskaa aiemmin, olen lukenut sitä erittäin vähän. Tänä vuonna mieleeni painuivat Joël Dickerin toinen teos, Baltimoren sukuhaaran tragedia, sekä tietysti ensi kertaa lukemani, äärimmäisen kauniit Taru Sormusten herrasta -kirjat, joista viimeinen on tosin vielä lukematta.

Kirjavuodesta 2017 tulee varmaankin melko tietokirjapainotteinen (toiveajattelua parhaimmillaan). Olen myös ajatellut lukea uusiksi vanhoja lempikirjojani ja viritellä lukuharrastusta uudestaan käyntiin. Loppuvuonna luin häpeällisen vähän, mistä voi syyttää sosiaalista mediaa ja Youtuben koalavideoita.

Hyvää tulevaa vuotta, lukijani!