Kerstin Gier - Liitto

Unien kirjat -trilogian viimeinen osa on hauskuudestaan huolimatta haikeaa luettavaa. Taas pitää heittää hyvästit ihanalle maailmalle, jossa tuli viettäneeksi tuntikausia kirjoja lukiessa ja tapahtumia pohdiskellessa. No, on vain toivottava, että Gummerus jatkaa Gierin kirjojen kääntämistä vastakin.

Liitossa Liv ja Henry miettivät seurustelusuhteensa viemistä uudelle tasolle. Liv kärsii alemmuuskompleksista ja päättää kertoa pienen valkoisen valheen, joka johtaa hillittömiin kommelluksiin. Seurusteluasioiden pohdiskelulle ei kuitenkaan jää aikaa, sillä tulevan auringonpimennyksen koittaessa koko porukan uskotaan tuhoutuvan. Hieman irralliseksi jäävä juonikuvio ei sinänsä häiritse, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää toki tässäkin kirjassa, tosin ei niin paljon kuin aiemmissa. Liitto keskittyykin melko lailla päähenkilöiden ihmissuhdeongelmien puintiin.

Livin pikkusisko Mia yllättää salapoliisin taidoillaan. Pidän hänestä hyvin paljon, sillä hän muistuttaa itseäni lapsena. Olin kiinnostunut mysteereistä ja epämääräisistä salatieteistä. Myös muut hahmot hurmaavat, myös pahikset - ja eritoten pahikset, jotka eivät ole mustavalkoisia millään tapaa (kuten eivät hyviksetkään). Gier on onnistunut luomaan nuortenkirjalle epätyypilliset ambivalentit hahmot.

Itseäni kirja inspiroi kirjoittamaan. Jos olisin kirjailija, haluaisin ehdottomasti kirjoittaa jotain tällaista. Gierillä on sana hallussa, hahmot viehättävät, miljöö innostaa ja tarinakin on uskomattomassa nosteessa. Vau! Kunpa itselläni olisikin yhtä terävän humoristinen tapa kirjoittaa.

Yhtä ainoaa asiaa moitin: loppua. Secrecyn arvoitus paljastuu (ja tätähän tuskin spoilaamiseksi lasketaan, vai mitä?), mutta se, mitä siitä seuraa, sai minut hautaamaan pääni käsiini ja kirkumaan epäuskosta. Kirjan lukeneet, varmaankin arvaatte, mitä tarkoitan.

Kirjan kansia ja ulkoasun suunnittelua ylipäänsä ei voi kuin ylistää. Myös kääntäjä Heli Naski on tehnyt erinomaista työtä sanaleikinomaisten lausahdusten kääntämisessä. Kirjaan on panostettu, ja sitä on ilo katsella.

Arvostelukappale.

Kerstin Gier - Vala (+kirjavuosi 2015)

Ihana, ihana Unien kirja -trilogia jatkuu, jos mahdollista, vieläkin hykerryttävämmällä kakkososalla. Kunpa vain saisin kolmannen käsiini pian! Valassa on romantiikkaa, tiukkoja tilanteita sekä tietysti ihanan mysteerinen Secrecy. Minulla on epäilykseni tämän juoruilijan henkilöllisyydestä, mutten tietenkään paljasta sitä - todennäköisesti Gier on keksinyt jotain sellaista, johon kukaan lukijoista ei ole osannut varautua.

Unissa seikkailemisesta tulee entistäkin vaarallisempaa, kun Livin kintereillä juoksee niin poikia kuin kummallisia lehtoreita - eikä tässä vielä kaikki: Annabel näyttää viimein heräilevän horroksestaan. Ja kyllä, Gier tekee jälleen törkeän jekun kirjan lopussa. Ei siitä sen enempää, mutta lupaan teille yllätyksen. Valtavan sellaisen.

Myös valvemaailmassa tapahtuu kummia. Liv ja Mia ryhtyvät sabotööreiksi puolivahingossa mutta tositarkoituksella, ja pian heillä on koulun ja suvun vihat niskoillaan.

Kerstin Gier taitaa olla uusi lempi(nuorten)kirjailijani. Voi ei, piinaan itseäni ajatuksella päätösosasta jo nyt!

Arvostelukappale.

Sitten vuoteen 2015. Luin paljon - 250 kirjaa ja 65 048 sivua, mutta laadullisesti vuosi oli vähän niin ja näin. Lukemani kirjat (joista puolet oli Margit Sandemon kirjoittamia) eivät liiemmälti säväyttäneet tai ihastuttaneet. Kaksi vaihtoehtoa: joko minulla on surkea kirjamaku tai sitten olen tulossa vanhaksi.

Löysin kuitenkin hienoja kirjailijoita, kuten John Irvingin ja Whitmanin. Toivottavasti ensi vuonna käy samoin ja kirjamakuni laajenee entisestään. Tavoitteena olisi lukea enemmän kotimaisia kirjoja, niitä kun kuitenkin julkaistaan aika paljon ja monet ovat todella hyviä.

Eniten kirjoja luin heinäkuussa, vähiten helmikuussa. Eniten sivuja taas kertyi kesäkuussa ja vähiten helmikuussa. Vuoden alkupuoliskolla luin vähemmän kirjoja kuin jälkipuoliskolla, mutta sivuja tammikuusta helmikuuhun luin enemmän.

On kovin vaikea nimetä vuoden parhaita kirjoja tuosta vain, mutta tässä on erittäin spontaanein valinnoin varustettu "vuoden 2015 parhaat kirjat" -lista.

1. John Irving - Kaikki isäni hotellit
2. Anne Rice - Vampyyri Lestat
3. Walt Whitman - Valitut runot
4. John Green - Arvoitus nimeltä Margo
5. Sapfo - Iltatähti, häälaulu
6. Dodie Smith - Linnanneidon lokikirja
7. Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki
8. Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
9. Vígdis Grímsdóttir - Valosta valoon
10. Kerstin Gier - Lupaus

Hyvää uutta vuotta 2016! Eläkää hyvin ja lukekaa!

Kerstin Gier - Lupaus

Untuvankepeän aikamatkustustarinan kirjoittanut Gier ottaa uudessa romaanissaan askeleen kohti synkempiä sfäärejä. Lupaus-kirjassa eläväisiä unia näkevä Liv päätyy mukaan koulunsa mahtavaan sisäpiiriin - ja seuraukset ovat vähintäänkin karmivat. Teos muistuttaa jollain tapaa Night School -sarjaa, paitsi että se on vieläkin koukuttavampi!

Tunnustus: rakastan Kerstin Gieriä. Tai siis hänen kirjojaan. Vaikka ne ovatkin välillä aivan hupsuja, joskus on hauska karata täysin utopistiseen mielikuvitusmaailmaan. Kaiken lisäksi Gier kirjoittaa hyvin. Hänen kirjansa ovat helppoja lukea. Koskaan ei joudu tarkistelemaan, että kukas se siellä nyt puhuu - tai mikä vielä pahempaa - mistä edes puhutaan. Dialogi on jouhevaa ja päähenkilön päänsisäiset huomiot nokkelan sarkastisia.

Vaikka Rakkaus ei katso aikaa -trilogia veikin sydämeni täysin, on myönnettävä, että Gierin uusin kirja on vieläkin parempi. Rakastan mysteerejä, ja vaikka olisinkin toivonut jotain muinaista mytologiaa höysteeksi (siis taustatutkimusta!), oli kirja suorastaan hykerryttävän arvoituksellinen. Olen ehkä vähän kuin Liv, sillä pidän kaikesta mystisestä. Ja kun päähenkilö siteeraa Sherlock Holmesia, olen sulaa vahaa.

Mielestäni on hienoa, että myös saksalaista nuortenkirjallisuutta suomennetaan. Yleensä täällä julkaistavat nuorten- tai YA-kirjat ovat joko alunperin suomenkielisiä tai sitten englannista suomennettuja. Tosin kirjan tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, mutta silti lukijat saavat pieniä maistiaisia saksalaisesta tapakulttuurista.

Jos olet jo ennestään Kerstin Gierin fani, lue ihmeessä. Jos taas et - siis vielä - tämä kirja on oikein hyvä ensikosketus hänen tuotantoonsa! Suosittelen.

Arvostelukappale.

Kerstin Gier - Smaragdinvihreä

Kiitos arvostelukappaleesta, Gummerus!

Voi, kuinka ihanaa olikaan jälleen palata Rakkaus ei katso aikaa -sarjan pariin ja lukea pitkään odotettu viimeinen osa! Smaragdinvihreä päättää tarinan, johon rakastuin heti ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Jokin tuossa lievästi sekopäisessä aikamatkaajasuvussa vain viehättää minua ihan hirmuisesti.

Saatan muuten spoilata edellisiä osia juonesta kertoessani, joten jos et ole lukenut aiempia osia, en suosittele lukemaan seuraavaa kappaletta lainkaan.

Gwendolynin ja Gideonin rakkaudessa on ongelmia - Gwenny on joutunut jätetyksi, ja on oikeutetusti raivoissaan. Paras ystävä Leslie koettaa auttaa Gwendolynia parhaansa mukaan, mutta lopulta tilanne äityy niin monimutkaiseksi, että Leslie on vain hämmentämässä entisestään sekaista soppaa. Gideon kun ei taidakaan olla aivan niin hirveä auervaara kuin tytöt ovat olettaneet.

Kirjassa käsitellään kepeällä ja humoristisella otteella nuoren tytön elämän vaikeuksia ja iloja. Gwedolyn on päähenkilönä eräänlainen antisankari, jonka elämä on näennäisen helppoa, mutta hän onnistuu silti järjestämään itsensä aina vaikeuksiin.

Kirjan kantava idea, kokonainen aikamatkustajasuku, on kiehtova ja erilainen. Ja kuten joka suvulla, Montroseilla ja De Villierseilläkin on omat mustat lampaansa ja paimenensa. Charlotte äiteineen edustaa maailman raivostuttavinta ihmistyyppiä, kun taas Gwendolyn on empatiaa herättävä altavastaaja. Mutta, kuten kirjaa lukiessa saa huomata, erinomaisen sitkeä vastustaja.

Suosittelisin Smaragdinvihreää jokaiselle romantiikan ja fantasian ystävälle. Jos pidät vielä aikamatkustuksestakin, lukunautinto on taattu. Tosin jos liika romantiikka saa niskakarvat nousemaan pystyyn, tämä ei ole ihan oikea kirja. En sanoisi siirappiseksi, mutta... Aika makea kirja.

Suomentajaa voisin vielä vähän ylistää. Verbejä oli käytetty ihanan monipuolisesti, ja kirjoitusvirheitäkään ei mainittavasti näkynyt. Kiitosta myös kansitaiteilijalle, koko kirjasarjan kannet ovat aivan tyrmäävän kauniita!