Ensimmäinen Barberylta lukemani kirja, Haltiaelämää, on usvaisten ja haaveellisten metaforien tykitystä. Vertauskuvallinen tarina kertoo kahdesta tytöstä, joista kumpikin on löytänyt jotain pyhää: Maria luonnon, Clara musiikin.
Päällimmäisenä mieleen jäi kirjan kieli. Se on hyvin ranskalaista, siis äärettömän koristeellista ja osan lauseista saatoinkin kääntää alkuperäiskielelle pohtien samalla niiden upeaa lyyrisyyttä. Välillä Barbery tuntui vähän yliyrittävän, mutta noin muuten kieli kyllä vakuutti.
Hahmot ja tarina taas valuvat tyhjiin kuin vesi sormien läpi. Hahmot ovat niin ohuita ja lukijalle täysin merkityksettömiä ja ikään kuin näyttelevät statistin roolia omassa tarinassaan.
Kirja on loppujen lopuksi aika tavallista fantasiaa, vaikka on hupaisaa huomata lähes kliseisen fantasiakaavan tungetun korkeakirjallisuuden muottiin. Mikäs siinä, ei pyörää tarvitse joka kerta uudestaan keksiä.
Huomaa, että kirjailijalla on ollut valtava tarve saada kerrottua suuri tarinansa jotenkin syvällisesti. Mutta vaikka taulu olisi kuinka kaunis, ei sitä kukaan tahdo katsoa mikäli kehys on kauhistuttavan ruma tai se ei tee taululle oikeutta.
Päällisin puolin kirjassa ei siis ole mitään valitettavaa, mutta temaattisen ja narratiivisen osuuden voimasuhteita vertaillessa huomaa, että jossain on menty vikaan. Tarinalle on tulossa jatkoa. Ehkä se siis saa hieman syvyyttä edetessään.
torstai 15. syyskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ehkä haltiaelämä ei vain ole aina niin jännittävää.
VastaaPoistaEipä taida olla. Ainakaan ulkopuolisen tylsimyksen silmin.
PoistaAinakaan silloin, jos ei asu sellaisessa high fantasy landissa, jossa ollaan sodassa kaikkien naapurimaiden kanssa. Tämä ei tainnut olla sitä settiä.
PoistaHaistan sarkasmin :D Mutta ei tosiaankaan ollut.
PoistaOli virkistävää lukea arvostelusi. Paljon kuullut kehuja Muriel Barberysta, mutta en itse vielä ole hänen kirjojaan lukenut. Toisaalta kiinnostaisi, toisaalta fantasia ei ole ihan se omin juttuni.
VastaaPoistaTiia
Jep. Itse olen kuullut lähinnä Siilin eleganssia kehuttavan. En ole lukenut mutta elokuvan olen nähnyt: siinä ainakin on juoni. Jos fantasia ei ole lemppari, ehkä Siilin eleganssi on sopivampaa Barberya.
PoistaJep, sen olenkin lukulistan jatkoksi laittanut. Eiköhän se joku päivä tule vielä luettua.
PoistaToivottavasti minullakin :'D
PoistaSiilin eleganssi on yksi lempparikirjoistani. Haltijaelämää odottelen kirjastosta :)
VastaaPoistaSiilin eleganssi on varmaan aika erilainen kirja kuin tämä ja siksi uskallan odottaa siltä jos nyt en mahtavuutta niin ainakin luettavuutta.
PoistaKirjat ovat kyllä kuin yö ja päivä. Haltijaelämää on enemmän nuorille ja fantasiakirjojen ystäville suunnattu. Jokin siinä ei nyt napannut mukaansa. Ehkä tämä oli vain alkusoittoa vahvemmalle kerronnalle.
PoistaKiva, että palasit kertomaan mielipiteesi! Minusta kirjassa oli kyllä jotain naiivihkoa, mikä voisi tietysti viitata nuortenkirjallisuuteen, mutta kuten sanottua, kaikki kirjat, joissa on lapsi päähenkilönä, eivät ole lapsille suunnattuja.
PoistaToivotaan että parempaa on tulossa! Ja persoonallistahan Barberyn kerronta jo nyt.
Siilin eleganssiin ihastuin. Katsoin elokuvankin. Hieman mietityttää Haltiaelämä, pidän fantasiasta, mutta jokin arveluttaa.
VastaaPoistaAinahan voi arvella :D Itse en tosiaankaan osaa sanoa mitään tuosta Siilin eleganssi -kirjasta ja sen pitkäveteisyydestä :D
Poista