"Heillä kaikilla on niin pehmeä ääni. He eivät puhu kuiskaamalla kuten vaatimattomat, jotka eivät halua aiheuttaa häiriötä, mutta heidän äänensä on pehmeä, rauhoittava, hiljainen - mietin onko se yksi asia joka opetetaan kokelaille täällä. Millainen puhe, millaiset liikkeet ja millainen hymy parhaiten rakentavat rauhaa."
Tätä on kyllä odotettu. Trisin ja Neljän tarina jatkuu Outolintu-trilogian toisessa osassa, Kapinallisessa. Toivottavasti arvosteluni ei ole aivan liian puolueellinen, koska rakastin edellistä osaa, Outolintua, enkä haluaisi nähdä toisen osan huonoja puolia. Eipä sillä, että niitä nyt niin merkittävästi olisi ollut.
Trilogian toinen osa on usein floppi ja "väliosamainen" tekele. Vaikkei Kapinallinen täysin ylläkään edellisen tasolle, ei se silti mikään munaus ole - useita hienoja teemoja ja ajatuksia on Roth onnistunut jälleen herättämään. Osattomilla on tässä kirjassa merkittävä rooli, ja osastojen väliset ristiriidat kärjistyvät entisestään. Terävistä (eritoten heidän johtajastaan Jeaninesta) on tulossa uhka kaikille osastoille - Uskaliaista puolet ovat Terävien ja puolet Rehtien puolella.
Jossain vaiheessa huomasin häiritseviä yhtäläisyyksiä Beth Revisin Across the Universe: Matka alkaa -kirjaan. Tiedän kyllä, ettei nuortendystopiassa ole helppoa tehdä täysin uniikkia ja vaikutteetonta kirjaa. Myös monta hienoa, Rothin itsekeksimää elementtiä tarinasta löytyy - esimerkiksi osastojako. No, onhan Nälkäpelissä vyöhykkeet ja Across the Universessa aluksen eri kerrokset, mutta silti Rothin kaavailemassa maailmassa on aivan omanlaistaan karmeaa viehätystä.
Kapinallinen ei ole rajua dystopiaa, sillä se on suhteellisen väkivallaton eikä siinä ole vakavaa yksilön vapaudenriistoa. Tietty verta vuotaa, mutta väkivaltaa lähestytään enemmänkin syyllisyyden ja katumuksen tunteiden, ei väkivallalla mässäilyn tai seurauksettoman tappamisen kautta. Trisinkin on vaikeaa tarttua aseeseen tapettuaan ystävänsä. Nälkäpelin Katnissilla tällaista pelkoa tuskin olisi.
Tris on hahmona onnistunut inhimillisyytensä vuoksi. Hän tekee virheitä, mutta vain suojellakseen niitä, joita eniten rakastaa. Neljäkin on kovan kuorensa alla haavoittuvainen. Näiden kahden rakkaustarina onkin sitten aivan uskomattoman ihanaa seurattavaa.
Kapinallinen sujui aika tavoin odotuksieni mukaan, mutta jotain yllätyksiäkin tuli. Miten ihmeessä Roth saa mahduttamaan kaiken tarpeellisen viimeiseen osaan? (Se muuten ilmestyy vasta ensi vuonna. Itken verisiä kyyneleitä.)
Suosittelen tätä kaikille Nälkäpelin, Across the Universen, Tarkoitetun, Deliriumin ja Julman maan ystäville.
Luen kolmatta osaa tällä hetkellä (englanniksi siis). Toinen osa oli minulle pettymys, mutta kolmannesta osasta olen ainakin tähän mennessä pitänyt paljon enemmän, ehkäpä jopa enemmän kuin ensimmäisestä. En tiedä, selviääkö minulle jossakin vaiheessa, miksi kolmatta osaa on haukuttu niin paljon (olen kuullut Allegiantista lähinnä negatiivisia kommentteja), mutta minusta ainakin ensimmäiset 150 sivua ovat olleet kiinnostavia.
VastaaPoistaNäitähän on vertailtu aivan hirveästi - ainakin niissä maissa, joissa koko sarja on ilmestynyt. Kyllä minäkin pohdin, lunastaako Roth lupauksensa viimeisessä kirjassa.
PoistaOn varmaan ihanaa, kun osaa englantia niin hyvin, että voi lukea sillä kielellä :) Pitäisi varmaan yrittää lukea Allegiant enkuksi. Vuosi on pitkä aika odottaa.
Sain juuri kirjan luettua ja tavallaan ymmärrän jakautuneet mielipiteet, mutta minä tykkäsin. :)
PoistaTörmäsin juuri vähän aika sitten ihmiseen, joka oli lukenut Divergentin ekana englanninkielisenä kirjanaan. Kannattaa kokeilla, sillä Rothin käyttämä englanti ei todellakaan ole vaikeimmasta päästä. Hyvä motivaatio on myös se, että muuten joutuu odottamaan ensi vuoteen ennen kuin saa tietää, mitä tapahtuu. Minä aloitin englanniksi lukemisen Pottereilla juuri siksi, etten malttanut odottaa suomennoksia. :)
Joo, Divergentiä aloittelinkin, mutta eräpäivä tuli vastaan. Mutta ehkä sitten joskus ;) Minulla olisi kyllä myös Stiefvaterin The Scorpio Races hyllyssä. Luen kunhan ehdin :) Ja Allegiantin myös! ;)
PoistaKirjoja suomennetaan maailmanlaajuisen mittapuun mukaan niin kovin vähän, joten olisihan se ihan mukavaa osata englantia *well enough to read*.
Jännää, minun mielestäni Kapinallinen tuntui todella väkivaltaiselta. Minulle on jäänyt mielikuva, että kaikki puhuivat aseista ihan koko ajan ja Trisille tapahtuu todella kamalia asioita.
VastaaPoistaNo jaa. Lähinnä ajattelin genrekohtaisesti. Nälkäpeliin verrattuna tämä on kuin lasten kuvakirja ;) No ei nyt ihan :D Henkisellä puolella se väkivalta korostuu kyllä erinomaisesti.
PoistaMä rakastan Nälkäpeliä ja Outolintua. Tarkoitettukin oli ihan hyvä. Mun on pakko lukea saada tää mahdollisimman pian! Oonkin jo kirjastossa varausjonossa. :)
VastaaPoistaSamat sanat :) Nyt vain sitten odotellaan Allegiantin suomennosta :)
PoistaDivergent oli kyllä aivan mahtava sekä kirjana että elokuvana - oletko muuten nähnyt elokuvan? Tosin elokuva olisi mielestäni saanut olla pidempi.
VastaaPoistaJeps! Leffa oli kyllä aivan mieletön. En malttaisi odottaa seuraavaa... Mutta eiköhän se ilmesty jo ensi vuonna :)
PoistaMusta leffa oli hyvä mutta jos ei ole ennen sitä kirjaa lukenut niin joitain asioita ei välttämättä ymmärrä
PoistaMielestäni tää trilogia on vaikka kuinka hyvä! Itse pidin myös enemmän Outolinnusta kuin Kapinallisesta ja olen kolmatta osaa Allegiantia jo englanniksi alotellutkin. Hyvältä tuntuu mutta jotkut nettituttuni eivät tykänneet kolmososasta, miksiköhän?
VastaaPoistaKolmosen luettuani voin kyllä sanoa, että se laadukkain osuus on alkupäässä. Allegiant/Uskollinen oli vähän floppi.
PoistaTää arvostelu on iha mahoton lukee kännykällä :(
VastaaPoistaJoo tiedän, anteeksi! :( lupaan tehdä tarvittavat ulkoasumuutokset niin pian kuin pystyn.
Poista