15-vuotias Lina Vilkas on lahjakas piirtäjä, jonka taidekoulu saa jäädä neuvostosotilaiden viedessä koko perheen työleirille Siperiaan. Elämä siellä on kovaa, mutta kaiken kurjuudenkin keskellä löytyy jotain, mistä pitää kiinni elämän valuessa ympäriltä.
Hiukan Anne Frankin päiväkirjaa muistuttava teos on ehkä yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. En halua kertoa juonta turhan tarkkaan, mutta hahmoissa panin merkille mustavalkoisuuden puuttumisen. Sepetys ei moralisoi muttei toisaalta sorru niin sanottuun vihollisen hyvyyteen: esimerkiksi Kretski on ylimielinen, ilkeä ja paha joistain harvoista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.
Harmaata valoa herätteli jo ennestään vahvaa mielenkiintoani pimeää historiaa kohtaan. Toinen maailmansota on täynnä kauheuksia, ja osasta varmasti vaietaan vieläkin. Neuvostoliiton kaltoinkohtelemat ovat uskaltaneet puhua tapahtumista vasta pitkän, pitkän ajan kuluttua.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Kirjassa ei herkutella väkivallalla, mutta henkisesti se saattaa olla herkemmälle todella rankka.
Tämä on ihan kamala ja kirja ja sitten kuitenkin niin ihana. Tuntui melkein pahalta lukea tätä lämpimässä, sohvannurkkaan peiton kanssa kääriytyneenä ja maha täynnä... Hieno teos, kerrassaan.
VastaaPoistaOlen niin samaa mieltä :) Kiitos kommentistasi!
Poista