Veronica Roth - Outolintu

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa monta viikkoa. Ja sitten kun sain sen, meinasin kiljua riemusta. Ja kun olin jo lukenut sen, meinasin itkeä, koska se loppui niin pian. Maailmalla tätä hehkutetaan hullun lailla, ja nyt todella ymmärrän miksi. Kun näin tämän Risingshadow'ssa pian julkaistavien kirjojen listalla, ajattelin, että en varmasti lue tuota, koska siinä oli mielestäni ruma kansi. Miten pinnallista. Oikeasti, en voi ymmärtää miten olen saattanut tuomita näinkin mahtavan kirjan pelkän kannen perusteella. No, miten sitten luin tämän kaikesta huolimatta? Näin trailerin elokuvateatterissa, ja kun sain tietää, että elokuva oli tehty kirjan pohjalta, innostuin. Kirjaa ei oltu tosin vielä silloin julkaistu suomeksi, joten varasin sen kirjastosta englanniksi. Suomenkielinen versio tosin ehti hyppysiini ennen alkuperäistä, mutta sehän oli vain hyvä. Vai oliko sittenkään?

Ainoa asia, josta voin Outolintua kritisoida, on sen suomennos. Joistain kohdista huomasi heti tietynlaisen suoraan suomentamisen. Mutta ymmärrän kyllä, että kirja on pitänyt saada äkkiä markkinoille, eikä sen suomennokseenkaan ole silloin voitu käyttää paljoa aikaa. 

Minua ihmetytti myös se, miten sana divergent on jätetty suomentamatta, mutta itse kirjan nimi on suomennettu. Annan kuitenkin kaikki tökeröt tyylivirheet anteeksi, koska kirja itsessään on muuten niin hyvä. Uskon myös, että englanninkielisen version kieli on paljon laadukkampaa.

Mutta entäs se juoni? Outolinnussa eletään tulevaisuuden maailmassa, jossa ihmiset on jaettu luonteenpiirteidensä ja moraalikäsitystensä mukaan viiteen ryhmään: vaatimattomiin, uskaliaisiin, teräviin ja sopuisiin. Jokaisen taipumukset testataan, mutta testitulos ei silti määrää, mihin ryhmään testattavan tarvitsisi kuulua. Kirjan päähenkilö,Tris, joutuu myös testiin, mutta hänen tuloksensa ovat epäselvät: Hän on divergentti, ihminen jolla on taipumuksia useampaan ryhmään. Testaaja painottaa, ettei tuloksesta saa puhua kenellekään, sillä johtajat vainoavat tällaisia poikkeuksia. Periaatteessa vainoaminen johtuu siitä, että divergenttejä on mahdoton manipuloida, sillä he osaavat ajatella asioita monelta eri kantilta, eivätkä usko kaikkea mitä heille kerrotaan.

Ryhmiin kuuluvilla on siis yksi tietty ajatustapa, eivätkä he osaa ajatella muulla kuin omalla tavallaan. Divergentit muistuttavat enemmän tämän nykyisen maailman ihmisiä. Mieleeni tulikin, onko ryhmiin erottelu jotenkin kärjistänyt ristiriitoja ennestään.

Sitten on myös niitä, jotka eivät ole sopeutuneet ryhmäänsä: Heitä kutsutaan osattomiksi, ja he asuvat kaupungin laidoilla slummeissa. Eli kirjassa osoitetaan hyvin se, kuinka ihmiset eivät voi koskaan rakentaa täysin toimivaa yhteiskuntajärjestelmää, sillä aina on niitä, jotka tippuvat jonnekin väliin, niitä jotka eivät löydä omaa paikkaansa.

Suosittelen... No voi hyvänen aika, kaikille! Niille, joita kiinnostaa edes vähän ja myös niille joita ei kiinnosta ollenkaan.