Marianna Kurton Rottakuningas on runokirja, joka on samaan aikaan kiehtova ja kauhea. Rotta on evoluution veturi ihmisen katsellessa vierestä milloin ihmetellen, milloin katuen. Sanoisinpa melkein, että Kurtto on kirjoittanut scifi-runoutta - niin erikoisia ja ikään kuin toisesta maailmasta tempaistuja tarinoita hänen runoissaan on. Veera Antsalon Pölyn historia on hieman samankaltainen kirja, jonka senkin luokittelisin scifi-runoudeksi.
Janne Koivulan Pariisin noita -esikoisromaanissa liikutaan hiukan steampunk-tyylisissä tunnelmissa muun muassa Helsingissä ja Pariisissa. Pääkallon sisältä löytyvä muistikirja johdattaa päähenkilöt seikkailujen äärelle. Arvostelukappaleena saamani kirja ei ehkä aivan vakuuttanut, mutta mikäli Koivula hiukan tiivistäisi ilmaisuaan, voisi tämän kyseessä olevan romaanin jatko-osa olla oikein viihdyttävä.
Miina Supisen Mantelimaa taas kertoo Mollista, entisestä lapsitähdestä, jonka on otettava vakanssi inhan kaupallisesta Mantelimaa-nimisestä epämääräisestä kauppa-huvipuistovirityksestä pelastaakseen perheensä taloudelliselta ahdingolta. Supisen edellinen kirja, Säde, oli uskomattoman tökerö ja sanalla sanoen surkea teos, mutta tämä uusin oli huumorintäyteinen, aivan uskomattoman hauska mutta silti viisas. Supisen hahmot ovat karikatyyrejä mutta silti hämmentävän tosia - jokainen henkilö on samaistuttava jollain tapaa.
Olen iloinen, että Supinen on ottanut varovaisen askeleen kohti vanhaa tyyliään. Saatan jo nähdä Liha tottelee kuria -kirjan hillittömän humoristin palaavan sanan säilä pistävämpänä kuin koskaan. Lisäksi maaginen realismi oli tässä kirjassa todella suuressa osassa - Mantelimaa sopii siis myös fantasian ystäville.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)