L. M. Montgomery - Sara ja Kultainen tie

Luin jokin aika sitten kirjan Sara, tarinatyttö ja pidin siitä melko kovasti suomennoksen kurjasta laadusta huolimatta. Nyt tuli vuoroon jatko-osa, joka oli edeltäjäänsä parempi paitsi laadullisesti myös sisällöllisesti.

Kultainen tie merkitsee kirjan lasten kauneuden ja viattomuuden päiviä: aikaa ennen aikuisuutta. Joukon veturi, Sara Stanley (myös Tarinatyttönä tunnettu neitokainen) kertoo ystävilleen satuja ja johdattaa heidät jos jonkinmoisiin kommelluksiin. Kuitenkin hän on heistä vanhin: viisitoistavuotiaan toinen jalka on lapsuudessa ja toinen aikuisuudessa.

Hahmot olivat aika värittömiä ja heidät määriteltiin vain yhden asian kautta. Cecily oli viaton, turhamainen koulutyttö; Felicity nipottava pikku leipuri; Sara Ray kurja itkupilli; Dan ärsyttävä kiusanhenki; Peter kunnollinen mutta vähän huonompiosainen poika; Felix onneton pullero ja Sara Stanley mestarillinen tarinankertoja. Ja sitten tietty kirjan kertojaääni, Bev, jonka olemassaolon hetkittäin lähes unohdin, niin tylsä ja väritön hahmo oli kyseessä. (Voi, miksi kirjailija ei käyttänyt hänkertojaa!)

Montgomery on mestarillinen sanataituri. Varmasti Tarinatytön hahmossa on vähän häntä itseään. Hahmot hurmaavat hienoisesta typeryydestään huolimatta. Kaikkein eniten rakastuin Ujoon mieheen (edellisen osan ensimmäisessä osassa suomennettu Avuttomaksi mieheksi, mikä hämmensi vähän), sillä hänessä oli eniten ambivalenssia. Halu tulla nähdyksi mutta pakko piilossa pysymiseen. Kiehtovaa!

Kirjasta ei uskoisi, että se on kirjoitettu yli sata vuotta sitten. Se on hyvin modernin oloinen, jos koukeroista ja maalailevaa kieltä ei ota huomioon. Jotkut asiat eivät vain muutu. Nuoret ovat aina nuoria - ja hyvä kirjallisuus on aina hyvää kirjallisuutta. Suosittelen! (Kannattaa kylläkin lukea ykkösosa ensin.)