Ilman sarjaan hullaantuneen tuttavan suositusta en olisi koskaan edes aloittanut sarjan katsomista - onhan se pohjoismainen ja pienelle yleisölle suunnattu ja siten kannattamaton projekti, mikä varmasti näkyisi budjetissakin. Tai no, niin luulin.
Skam on äärimmäisen hyvin käsikirjoitettu. Yllättävää kyllä, se ei lietso moraalipaniikkia lukiolaisten juomisesta tai huumeidenkäytöstä vaan tarkastelee niitä niin neutraalisti kuin taide tai viihde ylipäänsä pystyvät. Hahmot ovat realistisia ja samaistuttavia. Noora lipsahtaa välillä Mary Sue -kategoriaan, mutta onnistuu kyllä kömpimään sieltä kokonaisena, aitona hahmona.
Erikoista on mielestäni seurustelevien hahmojen suuri määrä. Ainoastaan viisihenkisen tyttöporukan muslimi, Sana, on täysin vailla rakkauselämää. Nämä asiat vaihtelevat yllättävän paljon ystäväpiireittäin, mutta esimerkiksi omista läheisistä ystävistäni seurusteli lukion ensimmäisellä luokalla (jolle 1. ja 2. tuotantokausi sijoittuvat) noin kolmannes. (Sivuhuomautus: En kuulunut tuohon kolmannekseen, joten siksi minun on ehkä vaikea käsittää Skamin hahmojen ihmissuhteita.)
Kuitenkin pienestä vieraudesta huolimatta Skam on tarjonnut minulle sen sukupolvikokemuksen, jonka puuttumista olen surrut ja hämmästellyt jo muutaman vuoden. Ja vaikka sarja sijoittuukin Osloon, se onnistuu tavoittamaan katsojansa. Tapahtumat ja tunteet ovat yleismaailmallisia ja sarja koukutti minut ihan täysin.
Haluan vain sanoa, että katsokaa tämä. Aikanne ei mene hukkaan. Lisäksi 1. ja 2. tuotantokaudet ovat Areenassa suomeksi ja ruotsiksi teksitettynä! Siitä vain tutustumaan. Jaksot ovat lyhyitä, joten kärsimättömämpikin jaksaa niitä varmasti katsoa.
Itselläni on tällä hetkellä 3. kausi kesken, ja täytyy sanoa, että sarja vain paranee edetessään. Kiitos Kirjis ja kiitos YLE - ja tietysti tuhannet kiitokset, sarjan tekijät! Vuosi 2017 ei olisi voinut alkaa paremmin. (Toki sarja on tehty aiemmin, mutta itse näen sen "vasta" nyt.)
P. S. Sana on ehdoton lempparihahmoni. Te, jotka olette katsoneet sarjaa, kenestä pidätte eniten?
Itse katsoin nuo Areenassa olleet kaksi ensimmäistä kautta. Ensimmäisestä kaudesta pidin, toisesta en. Ensimmäinen oli tarpeeksi uskottavaa ja kiinnostavaa nuorten elämästä kertovaa draamaa, toinen jonkun kliseisen YA-romaanin toisinto, jossa keskenkasvuinen tyttö ryhtyy parantamaan keskenkasvuista, luonnehäiriöistä poikaa vain siksi, että sarjassa on vielä luonnehäiriöisempi hahmo, johon verrattuna poika ei mukamas ole "niin paha". Ykköskaudessa Nora oli lempihahmoni, kakkoskaudessa ei hän mielestäni kuitenkaan enää sieltä Mary Sue -kategoriasta noussut. Sana puolestaan käytännössä poistettiin kakkoskaudesta paria päälleliimattua sivujuonta lukuun ottamatta - kakkoskaudessa oli paljon jaksoja, joissa Sanalla ei ollut kuin enintään yksi repliikki, mikä oudoksutti ensimmäisen kauden räiskyvän sisääntulon ja ryhmädynamiikkaan vahvasti vaikuttavan roolin jälkeen.
VastaaPoistaKolmoskauden nähtyäsi varmaan pyörtyisit :D Katsoin sen itse viime yönä (krhm, joku on koukussa) ja pääparin suhde on kyllä kliseitä täynnä. Kuitenkin näyttelijät onnistuvat puhaltamaan hahmoihin henkeä yliluonnolliselta tuntuvalla herkkyydellä. Tietysti kolmonen on suosituin Tumblr-esteettisen homosuhteen vuoksi, mutta on siinä jotain ihmeellisen aitoakin.
PoistaItse toivon kyllä Sanan saavan oman kautensa (hyvin todennäköistä että saa, kolmoskaudella hahmoa syvennettiin ihan kiitettävästi). Haluan tietää, mistä hän on löytänyt tuollaisen oikeudenmukaisuuden ja rohkeuden. Harvalla 17-vuotiaalla on oikeasti noin vahva moraalinen selkäranka, enkä edes puhu islamista vaan Sanan omista arvoista. Upea hahmo!
Olen jollain tapaa samaa mieltä Noran ja Williamin suhteesta. Se ei vaikuttanut realistiselta, ja oikeastaan Noran itsevarmuus tuntui hieman päälleliimatulta. Toteutustapa pelastaa kuitenkin paljon, samoin se, ettei Nora ihan täysin unohda ystäviään rakkauden huumassa. Ensimmäisen kauden realistisuutta se ei ihan tavoita, myönnetään.
Vielä loppuhuomautuksena: Huomasin, että oikeastaan vain Noran ja Evan, ns. normaalien tyttöjen, rakkaussuhteita glorifioidaan (kaikessa ongelmallisuudessaankin), mutta esimerkiksi itsestään epävarma ja miellyttämisenhaluinen Vilde saadaan vaikuttamaan jakorasialta (nimenomaan sillä tavoin, että hän antaa vain miellyttääkseen ja käy mihin tahansa täkyyn). Ylipainoisen Chrisin suhde siihen hämärään sähköasentajaan saadaan vaikuttamaan jollain tapaa naurettavalta, mikä toki voi olla vain oma tunteeni. Toisaalta myös pidättyväinen Sana nostetaan jollain tapaa jalustalle.
Saattaisin kolmoskauden katsoakin, jos se joskus Areenaan päätyisi, mutta toinen kausi jätti huonon maun suuhun. Nuortensarjassa on jotenkin erityisen pöyristyttävää esittää epäterveet ihmissuhteet positiivisessa valossa ja näyttää, ettei "käy kuinkaan" tai elämänlaatu paranee, jos sellaiseen ryhtyy. Toisaalta hyväksyisin kyllä, jos William esimerkiksi menisi hoidattamaan päänsä ja Noora (sehän olikin kahdella O:lla!) olisi hänen tukenaan siinä, mutta kakkoskauden tapahtumia ei kyllä ole mahdollista nähdä myönteisinä vaikka miltä kannalta yrittäisi katsoa.
PoistaTällainen analyysi onkin sarjan kohdalla kiinnostavaa. Millaista kuvaa ihmissuhteista, ihmisistä ja normeista se oikein välittää? Eva oli jotenkin kaikista inhimillisin ja myös "keskivertotyttö", Noora traaginen ja salaperäinen mutta myös älykäs hahmo, joka jotenkin maagisesti näiden avujen myötä kykenee pitämään kurissa väkivaltaisen, manipuloivan ja valehtelevan poikaystävän. Vilde on puolestaan toinen keskivertotyttö, joka kuitenkin haluaa tehdä kaiken "oikein" ja kuten ympäristö odottaa - ja aivan kuten sanoit, tätä ei juurikaan nähdä kuin Vilden "tyhmyytenä" ja selkärangattomuutena (aivan kuin teini-ikäiset - tai minkään ikäiset - olisivat järkevimmilläänkään immuuneja ympäristön paineille). Tuo Chrisin hahmon käsittely oli minustakin vastenmielistä. Ylipainoinen ja vähemmän tyttömäisesti pukeutuva tyttö on tuomittu vain comic relief -suhteisiin, mikä on aika julma maailmankuva. Sana jäi aika etäiseksi sikäli, että hän tuntui ensimmäisessä kaudessa olevan vain vastakohta ikävälle stereotypialle, jonka mukaan musliminaiset olisivat lähtökohtaisesti alistuvia ja hiljennettyjä. Sana kuitenkin myös tekee selvästi omia ratkaisujaan ja tietää asioista paljon, joskin hänen taivutellessaan Nooran pysymään yhdessä Williamin kanssa kyseinen viisaus alkaa arveluttaa. Mukava kuulla, että Sanaa syvennettiin kolmoskaudella sen kakkoskauden täydellisen unohduksen jälkeen.
Joo, kahdella oollahan se olikin :D Menin samaan lankaan.
PoistaTarkistin, mitä comic relief tarkoittaa, ja kyllä, nimenomaan noin Chrisiä on käsitelty. Miksi kaikki muut tytöt saavat armollisen käsittelyn, mutta normista poikkeavat (siis Vilde ja Chris) eivät, vaan heitä käytetään lähinnä luomaan kontrastia erityisesti Nooraan ja hänen täydellisyyteensä? Omituista on, että esimerkiksi harva ystävistäni on tajunnut tätä. Ja kaikki, siis aivan kaikki, ihailevat Nooraa! C'mon.
Olisi oikeasti aivan mielenkiintoista lukea sinulta kokonainen postaus tämän sarjan analyysiä blogistasi :D Tietysti kommenttiosiokin on hyvä tapa jakaa ajatuksia, mutta pidemmässä tekstissä ajatus saa koheesionsa aivan eri tavalla. :)
Tulin ihan vain ilmoittamaan, että olen nyt perustanut kirjablogin rinnalle TV-sarjablogin, jossa ruoditaan mm. Skamia (tai vasta 1. kautta, mutta kyllä ne muutkin seuraavat ennen pitkää). Linkki siihen on kirjablogissani. Ja täytyy myös kiittää, ylläoleva viestisi oli viimeinen sysäys uuden blogin aloittamiselle.
PoistaMahtavaa! Kävin katsomassa, ja SKAM-analyysisi on aivan kultaa.
PoistaJännää, tämä ei jotenkin vaikuta yhtään mun sarjalta, mutta voisin katsoa ja ehkä yllättyä iloisesti!
VastaaPoistaJep, tätä katsoo todella moni aikuinen. Vaikka sarja onkin sidottu tosi tiukasti nykypäivään, ehkä nuoruuden kokemus on kuitenkin universaali.
Poista