Harriet de Luce, Flavian äiti, saapuu Bishop's Laceyn kylään sinkkiarkussa. Kauan kadoksissa ollut Harriet on vihdoin saatu kotikonnuilleen, mutta koska Flavian ympärillä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan, toiminta alkaa jo ennen hautajaisia. Ruumiitakin tulee: Mies, joka puhuu Flavialle juna-asemalla, jää "vahingossa" junan alle horistuaan ensin kanalinnuista ja fasaaneista.
Flavia vetäytyy laboratorioonsa, kuten aina arvoitusta ratkaistessaan. Mysteerit kuitenkin kietoutuvat kiusallisen lähelle de Lucen perhettä, ja herää epäilys, kuoliko Harriet onnettomuudessa vai kenties "onnettomuudessa" Tiibetin vuoristossa.
Bradley onnistuu venyttämään emotionaalista skaalaa yllättävän laajalle ottaen huomioon, että Kuolleet linnut eivät laula on 1) salapoliisiromaani ja 2) kirja, jonka hahmot edustavat erittäin pidättyväistä yläluokkaa. Flavian yritys herättää äitinsä henkiin on pakahduttava; sureminen on häneltä käytännössä kielletty iästä huolimatta, ja ainoa keino selvitä menetyksestä on turvautua todella epätoivoisiin keinoihin.
Yhteiskunnallisesti suuntautuneelle lukijalle kirjasta löytyy varmasti paljon pohdittavaa: esimerkiksi juurikin äsken mainitsemani luokan käsite, sosiaalisen aseman historia... de Lucet ovat todella yläluokkaisia. Tyttäret harrastavat taiteita (no, Feely ja Daffy - Flavian kiinnostus kohdistuu lähinnä myrkkyihin), keittäjä tekee ruoat ja taloa pitää kunnossa Dogger, joka on käytännössä palkaton palvelija. Silti rahat ovat loppu ja kotikartano odottaa lunastajaansa. Toisaalta yläluokan marina on todella raivostuttavaa luettavaa, jos on tällainen vanha kommunisti niin kuin allekirjoittanut.
Suomennoksesta minulla ei ole pahaa sanottavaa; myös sarjan kirjojen nimet on yleensä ottaen suomennettu sopivan kekseliäästi. Kansitaidekin on mitä kauneinta.
Kuolleet linnut eivät laula aloittaa aivan selvästi uuden episodin Flavia de Lucen tarinassa. Olen jo varannut seitsemännen osan, As Swimney Sweepers Comes to Dustin, kirjastosta. Osa 6.5 on kuitenkin myös olemassa: 27-sivuinen The Curious Case of the Copper Corpse. Onnea on, kun hyvä sarja ei osoita mitään loppumisen merkkejä. Suosittelen kaikille!
Olen lukenut jo kaikki suomennokset. Olet oikeassa, että hyvä kun sarja jatkuu edelleen. Flavia on hauska päähenkilö. Tämä kirja vaikutti oikeasti olevan muutoskirja, mutta mihin?
VastaaPoistaFlavia on kyllä aika erikoinen, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. <3
PoistaLuulisin, että ympäristön muutos vaikuttaa Flaviaan hahmona paljon; Kanadassa on muita hänen ikäisiään toisin kuin Bishop's Laceyssä. Myös suvun salaisuudet alkavat todennäköisesti avautua.
Onpa mielenkiintoista lukea omasta lukukokemuksesta täysin poikkeava versio! Minusta tämä oli sarjan heikoin osa: omituisen pitkitetty, vellova ja turhauttava. En ilahtunut kaikista niistä salaseuratyyppisistä systeemeistä, enkä ainakaan vielä osaa innostua siitä, että ilmeisesti luvassa on maiseman vaihdos.
VastaaPoistaMutta luonnollisesti aion lukea seuraavatkin osat, sillä Flavia on mitä mainioin hahmo.
No, luulenpa, ettei Flavia kestä sisäoppilaitoksessa kauaa, eli Bishop's Lacey lienee tulevien kirjojen tapahtumapaikka (tämä on valistunut arvaus, en oikeasti tiedä). :D Ehkä jotkut eivät syty salaseuroista ja salaisuuksista, mutta minulle ne ovat kuin bensaa liekkeihin.
PoistaToivottavasti pidät enemmän tulevista osista! :>