Olisin halunnut, että Fight club tyrmää minut, mutta sitä se ei tehnyt. Huolimatta lopun plot twististä juoni oli melko junnaava, enkä saanut juurikaan suuria oivalluksia kirjan ansiosta. Tekstin lävitse puskeva, kirjailijan periamerikkalaisen yltiöliberaali agenda sai minut voimaan pahoin, eikä teos ollut kaunokirjallisestikaan mikään mestariteos.
Nimettömänä pysyttelevä kertoja ei saa öisin unta ja vihaa elämäänsä. Ainoa asia, joka tuo hänelle jonkinlaista elämänhalua, on kuolemansairaiden tukiryhmissä ravaaminen. Noissa tukiryhmissä käy myös Marla, joka on kirjan ainoa kunnon naishahmo - ja aivan totaalisen sekaisin. Marla ja päähenkilö päättävät, että kaksi teeskentelijää per tukiryhmä on liikaa ja jakavat tukiryhmät keskenään. Kertojalla menee ihan hyvin. Kunnes.
Tyler Durden -niminen herra astuu kertojan elämään. Tämä järjestää "tappelukerhoja" hämyisissä baareissa ja autioilla parkkipaikoilla, ja kaikenlaiset miehet (kyllä, vain miehet - tappelukerhot ovat hyvin eksklusiivisia) mäiskivät toisiaan naamaan minkä ehtivät. Alaiset hakkaavat pomojaan, raksamiehet sikarinpolttelijoita. Kerhojen ensimmäinen sääntö kuuluu: "Fight clubista ei puhuta." Ehkä Palahniuk on koettanut parodioida nykyistä salaseurayhteiskuntaamme tai sitten vain huomaamattaan toistanut sen rakenteita kykenemättä luomaan mitään uutta tai vaihtoehtoista.
Tällä hetkellä minulla on kesken Palahniukin Kirottu, joka kertoo Helvettiin joutuneesta 13-vuotiaasta tytöstä. Päätin antaa kirjailijalle toisen mahdollisuuden.
Palahniuk on siipan lempikirjailijoita ja hän on lukenut minulle sekä Eloonjääneen että Tukehtumisen. Molemmat sellaisia teoksia, että en voi sanoa ihastuneeni, mutta vaikuttuneeni kyllä kirjailijan erikoisesta kerrontatyylistä. Fight Clubin olen nähnyt joskus leffana, mutta muistan siitä vain vähän, lopun plot twistin toki. Puoliso on suositellut useampaan otteeseen että lukisin muistaakseni Lullabyn, pitänee kokeilla sitä joskus. Niin ja olenpa lukenut myös herran uusimman, Beautiful Youn, mutta sitä en kyllä välttämättä suosittelisi :D
VastaaPoistaHänhän on oikea Palahniuk-fani! :D Todella moni tuntuu nähneen elokuvan, mutta ei ole lukenut kirjaa - minä olen ainakin toistaiseksi poikkeus tähän sääntöön. Kerrontatyyli on joo erikoinen, minulle ehkä liiankin kanssa.
PoistaIlmeisesti olet siis saanut kuunnella ääneen, kun puoliso lukee? Aivan ihanaa. Tästä lähtien voimassa oleva, ainoa kriteerini tulevalle kumppanille: Jaksaa lukea ääneen tuntikausia. Ja minä kuuntelen. >:D
Juuri näin! Ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti vuoroteltu tätä lukuhommaa, minä luen hänelle kun ajetaan autolla pidemmälle ja hän sitten minulle silloin tällöin. Eloonjäänyttä kuuntelin muun muassa eräänä juhannuksena soutureissulla. :D
PoistaKuulostaapa ihanalta! :)
PoistaFight club... yksi niistä harvoista IMDb:n top250-listan leffoista, joka on tuottanut pettymyksen. Lukematta veikkaan, että elokuva noudattelee aika pitkälle kirjan tapahtumia. Olenkin ihan tyytyväinen, että tulin valinneeksi Fight clubin leffana kirjan sijaan, sen selvittämiseen meni kuitenkin vain muutama tunti. :D En pitänyt twististä eikä sanoma muutenkaan puhuttanut.
VastaaPoistaNo, Fight club sentään synnytänyt tän hassun kuvan: http://caryfry.tumblr.com/post/158960311304/srsfunny-it-looks-like-they-have-secret-meetings
No, kirja on kohtuullisen ohut, eli valtavasti aikaa se ei elämästäni vienyt. :D Suloinen kuva!
PoistaKatsoimme kaverini kanssa elokuvan keväällä ja hän vain kommentoi tappelukohtausten aikana, että "miehet ovat outoja". Kirjaa en ole lukenut enkä tiedä luenko. Monesti tuntuu, että jos elokuva on kuuluisampi kuin kirja, kirja ei ole erityisen hyvä. Minä en siis ainakaan tiennyt, että Fight Club perustuu kirjaan ennen kun elokuvan jälkeen googlasin.
VastaaPoistaMiehet ovat outoja joskus.
PoistaJoskus kyllä elokuvat vievät ihan kohtuuttomasti kirjojen ansioita. Hyvänä esimerkkinä tästä Kirjavaras.