Helsingin-matkani on jatkunut ilman mainittavia takaiskuja tai etupotkuja. Elämä vain on kulkenut. Kovin verkkaista tahtia. Olen käynyt Hietaniemessä - uimavalvoja katseli minua vähän huolestuneen näköisenä - ja sen lähellä sijaitsevassa ihanassa jäätelökioskissa, josta saa aivan valtavia jäätelöpalloja. Muutamia kirjakauppojakin olen kolunnut. Arkadia the International Bookshop on aivan ehdoton. Sitten on Yrjönkadulla sijaistseva antikvariaatti, Kauppatorin kirjanmyyjät... en edes muista kaikkien niiden antikvariaattien nimiä, joissa olen käynyt. Voin sitten ehkä tehdä jonkinlaista kokoavaa postausta matkalta tultuani.
Ja, kuten tapanani on, peruin lupaukseni - paremminkin aikeeni - jälleen kerran. Kirjoitin. Kuuntelin kivaa musaa ja vähän kirjoitin... Nyt kuulostan joltain addiktilta. Niin, tosiaankin. Kirjoitan täysin viihdekäyttötarkoituksessa ja humalahakuisesti. Alkoholi ei ole mitään sanoihin verrattuna. Juoma juovuttaa, mutta sanat saavat pään aivan sekaisin. Kirjoittaminen saa elämän tuntumaan jotenkin kevyemmältä. Tarkoitukselliselta.
(Nyt joku terävä taisi huomata päivän freudilaisen - elämän tarkoitus on kirjoittaminen. Hienoa. Tunnustusta sinulle siitä.)
Tai sitten kirjoittamisesta huumaantuminen on elämän tarkoitus. Who knows.
Helsinki on saanut pääni sekaisin. Vaikka kello on vasta... Kymmenen. Ihan kuin olisi kolme yöllä ja hakkaisin aulakoneen näppistä kuin paraskin Star Wars -fetisistinen tietokonenörtti. Hah. Harmittaa, kun sattuneesta syystä en pääse mihinkään niistä yökerhoista, joita mainostetaan NRJ:llä ja joita kaikki hehkuttavat ihan innoissaan. Namu! Milli! Apollo! Lady moon! Haluan Milliklubille. Tai ihan mihin tahansa yökerhoon. Vain tietääkseni, millaista siellä on. Minua ei kiinnosta alkoholi, tanssiminen tai kauden kuumin DJ. Massamusiikki on... No, juuri sitä massaa. Turhaa. Merkityksetöntä. Enemmistön mielipide on aivottomien tyhmyyskollektiivilaisten mielipide - siis juuri se, mitä ei kannata kuunnella. Florence on hyvä. Lucia on hyvä. Kuten myös Dillon, Groove Armada, Sarah Jaffe ja Yael Naim... Lorde oli hyvä, kunnes Tennis Courtia ja Royalsia alettiin soittaa kaupallisilla kanavilla.
Minun oli tarkoitus kertoa mielipiteeni Nerea Riescon Ars Magicasta. Vain jotta saisin sen linkitettyä TBR 100 -listaan. Mutta kun. Ongelma on se, että mielipidettä on vähän hankalaa muodostaa. Kirja oli äärimäisen keskinkertainen. Ehdottoman mitätön. Ja aivan totaalisen aivoton. Muka-historiallinen rakkaustarina, jonka pääosassa on lähinnä metsänkeijua muistuttava Mayo-tyttö. Minne jäivät faktat? Kaikki se taustatutkimus... Tämän takia!
Periaatteessa kirjassa oli myös paljon hyviä puolia, kuten se, että tarina todellakin perustui tositapahtumiin. Mayo oli myös melkoisen hurmaava tyyppi, kun hänen päänsä sisälle pääsi kunnolla. Tämän ihastus ei ollut kuitenkaan niin mukava tyyppi. Ylipäänsä kaikki auktoriteeteilleen uskolliset hahmot ovat olleet minusta aina jollain tapaa vastenmielisiä.
Noitavainot on myös hyvin kiinnostava aihe. Siihen ei kuitenkaan päästy pureutumaan niin hyvin kuin olisin ehkä toivonut, sillä huomio keskittyi lähinnä Salazarin päänsisäistä vellontaa tarkkaillen. Ja kuten aina, kaikki mielenkiintoinen tapahtui lopussa. Miksioimiksioimiksi??? Miksei niitä hyviä tapahtumia voi ripotella pitkin kirjaa?
Kello on jo yksitoista. Ei nukuta. Luetuttaa. Kirjoituttaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)