L. M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet

Jostain syystä tartuin näihin nuortenkirjojen vankkumattomiin klassikoihin vasta nyt. Olin ajatellut, että tyttökirjat olisivat sellaista antifeminististä söpöstelyä, mutta jouduin - taas kerran - hyväksymään erehdykseni. Annan nuoruusvuodet oli minun ja äitini lukuhaasteeseen kuuluva kirja, joten se oli pakko lukea. Olen kyllä iloinen, että luin! Kirjan päähenkilö Anna Shirley on suloinen tyttö, jolta ei puutu mielikuvitusta tai kapinahenkeä. Hänen kasvattiäitinsä Marilla on myös ihana ihminen, vaikka välillä onkin olevinaan vähän ärtyisä. Ja Matthew... Kunpa jokaisella nuorella olisi tuollainen kuunteleva ja välittävä ihminen vierellään!

Kirjan ajankuva on aito, sillä kirja on kirjoitettu alunperin vuonna 1908 - jostain syystä se on suomennettu kuitenkin vasta 1920. Omien tietojeni (kirjassa lukeneiden vuosilukujen) mukaan siis. Joten kaikilla hassuilta kuulostavilla "puhvihihat ovat nyt muotia" -puheilla on vinha perä. Kyllä minua naurattaisi, jos sellaiset tulisivat muotiin tänä päivänä. Voisihan niitä toki käyttää, mutta... Hieman hupaisiltahan ne näyttäisivät.

Rakastin koko kirjan maailmaa. Kaikki oli niin suloista ja viatonta. Pidän kyllä myös rajummista tarinoista, kun sillä tuulella olen, mutta joskus tekee hyvää lukea jotain tällaista kevyttä ja piristävää. Vihervaara, Tumma päilyvä aallokko, koivukuja... Toivottavasti voin vielä palata joskus noihin maisemiin. Montgomerylla on upea taito kuvailla ympäristöä runsaasti sortumatta silti melodramaattiseen maailailuun.

Kirja alkaa, kun Anna tulee Marillan luo orpokodista. Marillan ja Matthew'n tarkoituksena oli ottaa poika, joka oisi auttaa peltotöissä, mutta Annan hurmaavan luonteen ansiosta he antavat tytön jäädä. Joissain kohtaa tuntui aivan epäreilulta, että jollakulla saattaa olla noin liukas kieli! Anna onnistui puhumaan itsensä jokaisesta pinteestä pois. Kunpa minäkin... Huoh.

Kirja kattaa sellaiset kuusi vuotta Annan elämästä, mikä on aika paljon nuortenkirjaan - tai ylipäänsä ihan tavalliseen romaaniin. Välillä tuntui raivostuttavalta, kun mihinkään tapahtumaan ei ehditty paneutua kunnolla, vaan aika meni koko ajan eteenpäin. Yksitoistavuotiaasta kuusitoistavuotiaaksi on kuitenkin aika pitkä matka. Mitä ihmettä tulevissa kirjoissa voi enää tapahtua? Eikö nuortenkirjojen tarkoitus ole kertoa nuoren elämästä?

Mutta, nopeasta ajankulusta huolimatta, suosittelen lämpimästi. Kirjaa voi hyvällä omallatunnolla sanoa ihanaksi, vaikka tuollaisia ylimakeita sanoja yleensä pyrin välttelemään. Lukekaa tämä, ette taatusti tule pettymään.

L. M. Montgomeryn tuotantoa:


Anna-sarja:

Annan nuoruusvuodet
Anna ystävämme
Annan unelmavuodet
Anna opettajana
Anna omassa kodissaan
Annan perhe
Sateenkaarinotko 
Kotikunnaan Rilla

Runotyttö-sarja:

Pieni runotyttö
Runotyttö maineen polulla
Runotyttö etsii tähteään

Sara-sarja:

Sara Stanleyn tarinat/Sara, tarinatyttö (2 eri suomennosta)
Sara ja kultainen tie

Pat-sarja:

Vanhan kartanon Pat
Pat vanhan kartanon valtiatar

Jane Victoria -sarja:

Jane Victoria
Jane Victoria tulee kotiin

Novellikokoelmia:

Tie eiliseen
Tiedän salaisuuden

Muita:

Sininen linna
Marigoldin lumottu maailma
Hedelmätarhan Kilmeny

Tiedot ovat Wikipediasta, mutta osan kirjoista olen niputtanut sarjoiksi ihan omin luvin. Ja kun tuota ihmeellistä supertietosanakirjaa selailin, löytyi tieto, että Annan nuoruusvuosia olisi suomennettaessa lyhennelty aika rankasti. Surullista. Ehkä kirjan tempo tuntui siksi niin nopealta.

Tulin muuten vasta nyt ajatelleeksi, että Annan nuoruusvuosien kirjoittamisesta on jo yli sata vuotta. Ajat ovat muuttuneet, mutta vähemmän kuin saattaisi aluksi kuvitella!