Voi, kuinka ihanaa olikaan jälleen palata Rakkaus ei katso aikaa -sarjan pariin ja lukea pitkään odotettu viimeinen osa! Smaragdinvihreä päättää tarinan, johon rakastuin heti ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Jokin tuossa lievästi sekopäisessä aikamatkaajasuvussa vain viehättää minua ihan hirmuisesti.
Saatan muuten spoilata edellisiä osia juonesta kertoessani, joten jos et ole lukenut aiempia osia, en suosittele lukemaan seuraavaa kappaletta lainkaan.
Gwendolynin ja Gideonin rakkaudessa on ongelmia - Gwenny on joutunut jätetyksi, ja on oikeutetusti raivoissaan. Paras ystävä Leslie koettaa auttaa Gwendolynia parhaansa mukaan, mutta lopulta tilanne äityy niin monimutkaiseksi, että Leslie on vain hämmentämässä entisestään sekaista soppaa. Gideon kun ei taidakaan olla aivan niin hirveä auervaara kuin tytöt ovat olettaneet.
Kirjassa käsitellään kepeällä ja humoristisella otteella nuoren tytön elämän vaikeuksia ja iloja. Gwedolyn on päähenkilönä eräänlainen antisankari, jonka elämä on näennäisen helppoa, mutta hän onnistuu silti järjestämään itsensä aina vaikeuksiin.
Kirjan kantava idea, kokonainen aikamatkustajasuku, on kiehtova ja erilainen. Ja kuten joka suvulla, Montroseilla ja De Villierseilläkin on omat mustat lampaansa ja paimenensa. Charlotte äiteineen edustaa maailman raivostuttavinta ihmistyyppiä, kun taas Gwendolyn on empatiaa herättävä altavastaaja. Mutta, kuten kirjaa lukiessa saa huomata, erinomaisen sitkeä vastustaja.
Suosittelisin Smaragdinvihreää jokaiselle romantiikan ja fantasian ystävälle. Jos pidät vielä aikamatkustuksestakin, lukunautinto on taattu. Tosin jos liika romantiikka saa niskakarvat nousemaan pystyyn, tämä ei ole ihan oikea kirja. En sanoisi siirappiseksi, mutta... Aika makea kirja.
Suomentajaa voisin vielä vähän ylistää. Verbejä oli käytetty ihanan monipuolisesti, ja kirjoitusvirheitäkään ei mainittavasti näkynyt. Kiitosta myös kansitaiteilijalle, koko kirjasarjan kannet ovat aivan tyrmäävän kauniita!
Voi, että olen odottanut tätä viimistä osaa niin kauan. Nyt sitten yritän päättää ostanko kirjan vai maltanko odottaa että se ilmestyy kirjastoon :D. Itseäni ei häiritse liika romanttisuus. Itse asiassa mitä enemmä, sen parempi
VastaaPoistaKuten myös, kuten myös. ;)
PoistaMitä enemmän, sen parempi - tuossa on perää ;) Itse kyllä "kestän" romantiikkaa aika paljon, mutta kyllä liika on liikaa :D Sellaisiakin kirjoja on tullut lueskeltua.
Hei! Minun on nyt pakko ylistää ja kiittää äitiäni. Kun näin ensimmäistä kertaa Rubiininpunan , ei mielenkiitoni ollut kova. Eli en ostanut sitä. Myöhemmin taas toisessa kaupassa oli Rubiininpuna ja Safiirinsini. No kattelin siinä niitä, mutta ei kovasti kiinnostanut. Sitten juuri pari viikkoa sitten olin äidin kanssa kirjakaupassa. Äiti osti minulle todella hyviä kirjoja Esim. Outolintu ja The Fault In Our Stars. Sen jälkeen äiti näki sen Rubiininpuna kirjan ja sanoi että haluaisinko lukea sen. Sanoin ettei hirveästi kiinnosta ja äiti sanoi että minun TODELLA pitäisi lukea se. No, Sitte äiti osti sen ja mä aloitin lukemisen. Rakastuin siihen heti ja kun kirja oli luettu käskin ostaa Safiirinsinin ja Smaragdinvihreän. Ne oli kummatki sitte luettu parissa päivässä. Haluan niin kovasti että tulisi vielä pari tätä kirjasarjaa. Tarina jäi kesken..Haluaisin tietää mitä tapahtuu Gideonille ja Gwendolynille. Haluaisin tietää että keksisivätkö Lucy ja Paul ( ja ehkä Gwendolynin ja Gideonin avulla) miten he pääsisivät takaisin nykyaikaan.ja Saako Gwen ja Gidi lapsii? Näitä kysymyksiä mietin kokoajan.....
VastaaPoistaJa nyt vielä kiitän KERSTIN GIERIÄ!! KIIITOOOOSS!!
PoistaKuten myös :) Ja suomentajaa. Enpä olisi halunnut saksaksi lukea... :D Ehkä tästä tulee vielä joku spin-off. Lucyn ja Paulin tarina. ^^
Poista