Ihan hetki sitten luin Jääskeläisen uusimman kirjan, Sielut kulkevat sateessa. Se oli tyrmäävä. Tämä Lumikko ja yhdeksän muuta taas... No, ei ihan yhtä tyrmäävä. Mutta hyvä. Ehdottoman hyvä. Minun lienee syytä kertoa kirjan saamisesta - itse kirjailija nimittäin lähetti sen minulle! Vastauksena fanikirjeeseeni. (Signeerattuna tietty, hahaa!) Olen niin onnellinen. Ensimmäinen minulle signeerattu kirja koskaan. Mikä ilonaihe. Säilytän kirjaa ja vastauskirjettä kuin pyhäinjäännöstä. (Kiitos muuten sinulle, Pasi, jos satut tätä lukemaan.)
Kirja kertoo Ella Milanasta, nuoresta opettajasta, joka saa kutsun "hiukan" hämäräperäiseen Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seuraan, jota johtaa kukapa muukaan kuin legendaarinen Laura Lumikko, Japanissa asti tunnettu lastenkirjailija. Ella on seuran kymmenes jäsen, mutta onko hän ensimmäinen kymmenes jäsen?
Kiehtova mysteeri alkaa selvitä, kun Ella pääsee mukaan Peliin, jonka idea on yksinkertainen - haastaja kysyy kysymyksen, minkä tahansa, ja sitten haastettu vuotaa kaiken ulos. Vastaukset ovat polveilevia ja sekavia: eivät tarinoita, vaan muistoja puhtaimmillaan. "Minä vuodan, sinä vuodat, me vuodamme."
Tietysti myös haastaja joutuu vastaamaan kysymyksiin. Kuitenkin aina on parempi haastaa kuin tulla haastetuksi.
Vuotamisellakin on toki rajansa - ja hintansa. Seuran jäsenet hädin tuskin puhuvat enää toisilleen, sillä Peli on saanut heidät tuntemaan toisensa niin hyvin, ettei keskustelulle ole enää tarvetta. Se ei pelaa, joka pelkää, ja Ella Milanakin - kunnioitettavan kylmäpäisestä luonteestaan huolimatta - saa miettiä kahdesti, onko hinta todella maksamisen arvoinen.
Sielut kulkevat sateessa on kuin Lumikon paranneltu versio. Inhottaa jotenkin asettaa saman kirjailijan kirjoja arvojärjestykseen, mutta kuitenkin kehitys on tapahtunut parhaaseen mahdolliseen suuntaan.
Harjukaupungin salakäytävät on myös lukulistalla. Sen verran hyviä nämä molemmat Jääskeläisen kirjat ovat olleet.
Suosittelen!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)