Olen lukenut aiemmin Afroditen ja kuoleman, muistaakseni jopa kahdesti. Muistan edellisen kirjan olleen suorastaan hyytävä, mutta tämä oli kuin sen latteampi versio.
Myös epäuskottavuus laskee tämän kirjan pisteitä - ja roimasti. Kuka neljätoistavuotias oikeasti joutuu tekemisiin murhien tai huolellisesti harkitun rikollisen toiminnan kohteeksi? En voi myöskään olla hämmästelemättä sitä, kuinka lapsellinen Afrodite on kuvitellessaan, että hän voi pysäyttää kokonaisen rikollisjengin.
Tietynlainen irrallisuus häiritsi myös. Henkilöt, jotka olivat alussa iso osa tapahtumia, jäivät lopussa täysin taka-alalle.
Toisaalta nuoren tytön elämää oli kuvailtu oikein realistisesti. Joissain kohdin meni vähän överiksi teinihömpäksi, mutta muuten ihan kelvollinen kirja. Täytyy sanoa, että kirja olisi toiminut jopa paremmin, jos lajityyppi olisi ollut toinen, vaikkapa aivan tavallinen nuortenkirjallisuus. Tai sitten en vain ole niin suuri dekkarien ystävä, kuka tietää.
Jos haluaa tutustua paremmin ruotsalaiseen nuorten jännityskirjallisuuteen, Piiri (kirj. Sara B. Elfgren ja Mats Strandberg) on mainio valinta Afroditen ja petoksen sijaan. Tämä dekkari jätti kylmäksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)