Jess! Vihdoinkin olen saanut Jäljitetyn hyppysiini. Odotukseni on palkittu hämmentävällä mutta vetoavalla tarinalla, joka on (kliseisyydestään huolimatta) aivan mahtavaa luettavaa. Edelleenkään en voi olla ihmettelemättä, kuinka Rouhiainen kykenee ymppäämään samaan tarinaan ihmissusia, vampyyreja, irlantilaisia keijuja ja antiikin Kreikan daimoneita vaikuttamatta silti yhtään kornilta. Kaikki yliluonnollinen sulautuu yhteen todella luonnollisesti.
Raisa asuu Kalliossa ja haaveilee taidemaalarin urasta. Taideakatemia vaikuttaa kuitenkin aivan vääränlaiselta paikalta. Siellä Raisan vaikuttavan realistiset työt ovatkin tylsiä, ja opettaja Sirpa Kojo on hirveistä hirvein. Sitten Raisa saakin hiukan parempaa tekemistä. ei, en aio kertoa, mitä. Olen vannonut pyhästi olevani spoilaamatta turhan päiten.
Hän löytää vampyyri-Konstan avulla kaksoisveljensä Mitjan, ja käy ilmi, että heidän isänsä ei ollutkaan aivan niin tavallinen kuolevainen kuin he olivat odottaneet. Kehiin astuu myös lajityypin ykkösklisee, muinainen ennustus, joka saattaa Raisan ja tämän veljen valtavaan vaaraan.
Koko Susiraja on ihan älyttömän suloinen sarja. Siinä on jotain samankaltaista kuin Väristyksessä, mutta se ei ole läheskään niin siirappinen. Kirjasarja ei kuitenkaan ole niin "tulikuuma" kuin takalieve antaa ymmärtää. Faunoideissa puhutaankin jo ihan eri lämpötilasta, mutta ei kaiken tarvitse olla niin hengästyttävää ja mielikuvitusta ruokkivaa luettavaa. Joskus on hyväksi tällainen vähän realistisempi kerrontatapa.
Kuten taisinkin jo Kesyttömän arvostelussani mainita, on upeaa, että tällainen yliluonnollinen YA-romanssi sijoitetaan suomalaiseen maisemaan. Pidin Hukkavaaran korvesta ihan mielettömästi, mutta helsinkiläisen kirjailijan käsissä koko ihana pääkaupunki herää eloon autenttisine tapahtumapaikkoineen. Sielunsyöjien Blue Cove oli lähinnä hupaisa yritys matkia Twilightia, mutta rauhallinen Hukkavaara ja urbaani suomalainen kaupunkimaisema ovat aivan mahtavia (ja tuhat kertaa coolimpia) tapahtumapaikkoja kuin "salaperäinen amerikkalainen pikkukaupunki". Sekä tietty kiehtova daimonien saari Kreikan saaristossa.
Suosittelen tätä kirjaa noin 12-20-vuotiaille, fantasiasta ja romantiikasta innostuneille lukijoille.
Oi, en malta odottaa, että saan kirjan itsekkin omiin kätösiini. Joka kerta kun uusi kirja ilmestyy mietin, että ostanko sen, vai odotanko, että se ilmestyy kirjastoon. Yleensä päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon :D Kenties tällä kertaa poikkeankin kotimatkalla kirjakauppaan.. ;)
VastaaPoistaUskon, että tulet rakastamaan tätä ;) Luulenpa että tämä on ihan sinun tyylisesi kirja :3 Ainakin jos pidit Väristyksestä ^^
PoistaPidin väristyksestä, mutta sen kakkos osa ja kolmos osa olivat jokseenkin tylsiä (paitsi sen bändäri pojan ja rikkaan tytön romanssia lukuun ottamatta) ja loppuhuipennus oli arvattavissa. Rouhiaisen susisarjan ensimmäisestä osasta pidin kovasti, kakkonen oli hyvin tylsä ja nyt luen kolmosta (s.140). Odotan koko ajan, että noi pääsee pois typerältä saarelta. Koko saari ja sen hierarkia ovat niin kliseisiä, että tekee mieli hypätä lukuja yli. Sana "Daimon" ärsyttää valmiiksi, koska se muistuttaa sanaa Dikimon, Pokemon ja kaikkia muita lapsellisia nimityksiä. Toivon hartaasti, että kirja muuttaa kurssiaan takaisin Suomen miljööseen.
PoistaOlen 19 vuotias ja minä suosittelisin tätä kirjasarjaa lukemani perusteella 13-17 vuotiaille. Katsotaan jaksanko lukea 4. ja 5. osankin kun ne ilmestyvät... Riippuu varmaan aikavälistä.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaMun sydän itkee verta. Vasta kolmantena varastossa. x'(
Kyllä sä tän vielä tuut saamaan :) Ja mitä pidempi odotus, sen makeampi palkinto, vai mitä? ;)
Poista