Siri Kolu - Pelko ihmisessä

"Halusin vain pieniä asioita.
Jotain muuta kuin Largon tummat silmät, jotka katsoivat minuun.
Vanhimman ilme, kun hän sanoi, että me luotamme sinuun, Pilvi.
Kaikki se luottamus, kaikki se tieto, kaikki se toivo."

Pelko ihmisessä kertoo lähitulevaisuuden maailmasta, jota riivaa P-influenssa, tauti joka muuttaa siihen sairastuneen eläimelliseksi ihmishybridiksi. Tapahtumia tarkastellaan kolmen henkilön näkökulmasta: Pilvin, joka on sairastunut ja muuttanut asumaan Luolaan yhdessä muiden tartunnan saaneiden kanssa, Tuomaksen, Pilvin ex-poikaystävän, joka kuuluu vastarintaan, sekä Petrin, Pilvin veljen.

Pilvin elämä Luolassa on vaikeaa monella tapaa - hän ei tunne sopeutuvansa joukkoon, ja elämä aggressiivisten ja levottomien pihmisten keskellä alkaa olla vaarallista.

Samaan aikaan Tuomas suunnittelee vapauttavansa Pilvin Luolasta käyttäen Petriä apunaan. Suunnitelmia kuitenkin hankaloittavat Tuomaksen tyttöystävä Mimosa sekä PUSU (Puhtaan Suomen Puolesta)-järjestö, joka haluaisi kitkeä tartunnan saaneet maan päältä kokonaan. Miksiköhän tästä tuli mieleen natsit ja juutalaiset? No, noista tapahtumista on varmasti saatu jonkinlaista inspiraatiota kirjan tekoon.

Kirjan voisi sanoa olevan juonellisesti hyvin köyhä - siinä tapahtuu erittäin vähän. Kuitenkin tunnelma on se, johon kannattaa keskittyä. Kirja on ikään kuin pohjan rakentamista seuraaville osille - jos niitä nyt tulee.

Pelko ihmisessä on aika samankaltainen kuin Ally Condien Tarkoitettu. Kummassakin kirjassa käsitellään vaikeita kysymyksiä, kuten sitä, mitä vapaus todella on, ja sitä, mikä on oikein. Vastauksia näihin kysymyksiin ei ainakaan tässä osassa saada, mutta tärkeintähän ei ole vastaus vaan sen etsiminen.
Sen sijaan takakannessa pääteemaksi esitelty pelko ei ollut mitenkään erityisesti esillä. Toki pelkoa esiintyi hetkittäin, mutta se oli joko paniikinomaista, nopeasti ohi menevää kauhua, tai syvälle kätkettyä, raastavaa pelkoa läheisten puolesta. Eli ei sellaista jatkuvaa ja painostavaa pelkoa niin kuin dystopioissa yleensä.

Ihan hyvä, ainakin suomalaiseksi dystopiakirjaksi.