tiistai 5. elokuuta 2014

Paula Havaste - Tuulen vihat

Kiitos arvostelukappaleesta, Gummerus!


Sain tämän kirjan tosiaan postissa muutama päivä sitten, ja vasta nyt ehdin kirjoittaa kunnolla. Luin Tuulen vihat parissa tunnissa, sen verran jännittäväksi se sitten osoittautuikin. Minulla oli tosi pahoja ennakko-odotuksia, koska havaitsin kirjan muistuttavan Kristiina Vuoren Siipirikkoa. Siitä en olekaan tainnut vielä kirjoittaa. Kyseisestä kirjasta en pitänyt aivan hirveästi, koska päähenkilö oli mielestäni liian laskelmoiva.

Mutta... Kyllä myös Tuulen vihojen Kertte oli aika kiero, kunhan vain pääsi kunnolla vauhtiin. Tavallaan oli ihan hauskaa lukea tytön kaikista edesottamuksista, mutta toisaalta en voinut olla miettimättä, kuinka kauhealta Kerten noitamaisesta melkein-äitipuolesta Marjasta on mahtanut tuntua, kun hänen rakastettunsa tytär on sellainen ilkimys.

Marjan kohtaloa en paljasta, mutta varmaan jokainen arvaa, kumpi hävisi tämän tahtojen taistelun. Kertellä oli tosin häijy pikku aavetyttö apunaan. Kaksi vastaaan yksi - niin julmaa.

Tuulen vihat on pullollaan kansanperinnettä ja sukupolvelta toiselle periytyvää tietoa. Historialliset seikat ovat hyvin tarkkoja, eikä henkilöitäkään ole liikaa - mutta kuitenkin tarpeeksi. Kummassakin vertaan Tuulen vihoja Siipirikkoon. En vain jotenkin voi olla vertaamatta, sillä kumpikin kertoo keskiajalla elävän tytön kasvutarinan. Ehkei tuota keskiaikaa kannattaisi mainita ollenkaan - kyseinen ajanjakso kun kesti lähes tuhat vuotta. Aivan kuin meidän päiviämme vertaisi renessanssiin.

Kirjaan on ujutettu uskomattoman taitavasti eräs kuuluisa historiallinen tapahtuma. Kuka muistaa alakoulun historiantunnilta tutun Lallin, piispansurmaajan? (Minä en muistanut. Kummasti tuo tarina vain silti muistui mieleen kirjaa lukiessa.) Aluksi olin ihan ihmeissäni, sillä en uskonut minkään muun paitsi Lallin nimen liittyvän yhtään mihinkään todellisiin tapahtumiin, mutta niinpä vain Kerttekin (tai Kerttu) mainitaan historiankirjoissa.

En ole lukenut muita Havasteen kirjoja kuin tämän, mutta seuraavaa teosta odotellessa saatan lukea kirjailijan muita kirjoja - joita näyttäisi olevan onneksi aika paljon!

8 kommenttia :

  1. Havasteen aiemmista kirjoista olen tykännyt tosi paljon, palan halusta saada käsiini tämänkin kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ne aiemmatkin ovat siinä tapauksessa hyviä ;) Kiva tietää, niin voin jo alkaa katsella niitä kirjastosta. Lukuiloa! :)

      Poista
  2. Kiinnostavalta kuulostaa. Tykkäsin Siipirikosta tosi paljon, minusta se on paras Vuoren kirjoista.
    Lalli on vanhoja tuttuja ja Turun tuomiokirkossa säilytetään Lallin surmaaman piispan pyhäinjäännöstä...
    Aika monessa kirjassa lainataan jotain vanhoja tarinoita mm. Milja Kauniston kirjoissa on aika paljon historiallisia ihmisiä.
    ps. Kirjasähkökäyrän uusi osoite on kirjasahkokayra.blogspot.fi ilman ääkkösiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut muita Vuoren kirjoja, joten en voi verrata :) Mutta Tuulen vihat on näistä kahdesta kuitenkin se parempi, ainakin omasta mielestäni. Vaikka yleensä pidänkin romantiikasta, sen vähyys ei minua kauheasti tässä haitannut.

      Ohhoh :) Haluaisinpa joskus nähdä sen pyhäinjäännöksen.

      Kaunistoa en ole lukenut kovinkaan paljon. Pelkän pätkän siis, jostain naistenlehden lukupiiristä. ;)

      Poista
  3. Odotan Havasteen kirjalta paljon. En välittänyt välikirjoista ja sodasta. Kymmenen onnen Anna oli upea tarina. Hyvin kirjoitettu. Odotan tältä myös samaa. Mieluisen kirjan saaminen piristää maanantaita. Nuo keskiajan kirjat eivät ole niin minua säväyttäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymmenen onnen Annasta en osaa sanoa, mutta kovasti sitä on näytetty kehuvan. ;)

      Eivätpä minuakaan kokemusteni perusteella. Ainakaan Siipirikko. :D

      Poista
  4. Tuulen vihat oli minulle valitettavasti pettymys. Alussa tarina laahasi pahasti ja sitä korosti asioiden turha toistaminen. Lopulta tarina lähti kuitenkin vetämään, mutta sekään ei korjannut kirjan kaikkein suurinta ongelmaa: asiavirheitä, joita tarinassa vilisi. Jos romaani olisi kuvannut Suomea 1800-luvulla, tarina olisi ollut uskottava. Nyt se kompasteli asihoihin, joita keskiajan Suomessa ei ollut vielä käytössä. Näin keskiajasta kiinnostuneelle lukijalle tästä muodostui ylittämätön ongelma, jota paikoittain ontuva tarina ei pystynyt korjaamaan. Toivottavasti sarjan seuraava osa olisi parempi. Jään odottamaan sitä peukut pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outs. No, onhan sanottu, että tieto lisää tuskaa, mikä onkin tässä tapauksessa varsin totta. Itselleni ei tuo keskiaika (kuten ei historia kovin laajalti muutenkaan) ole hirmuisen tuttua. Mutta ehkä asiantunteva silmä näkee kaikki ne virheet (jos tai kun niitä oli) paremmin.

      Poista

Kommentti piristää aina! :)